Johdanto
Helsingin yliopiston Biotieteellisen tiedekunnan dekaanin Jari Niemelän työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä yli Viikin ja kauempana siintävien kaupunkialueiden. Dekaani Jari Niemelä on kaupunkiekologian professori. Hän on mukana monissa tutkimushankkeissa hallinnollisten tehtäviensä lisäksi. Niemelä on myös Suomen WWF:n hallituksen puheenjohtaja ja kansainvälisen WWF:n hallituksen jäsen. Luonto on kiinnostanut häntä lapsuudesta alkaen.
”Suomi on katettu aika hyvin”, toteaa Niemelä luetellessaan Tvärminnen, Lammin ja Kilpisjärven biologiset kenttäasemat sekä Lahden ja Viikin kampukset. Biotieteellisessä tiedekunnassa on laaja kirjo opetusta ja tutkimusta biologian ja ympäristötieteen aloilta.
Kaupungistuminen ja luonto
Suomi on kaupungistumassa kovaa vauhtia. Ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin ja pääkaupunkiseutukin laajenee laajenemistaan. Tämä aiheuttaa paineita myös kaupunkialueiden luonnolle. Metsäalueet pirstoutuvat ja puistot kuluvat. Kaupunkiekologia tutkii paitsi kaupunkien perusekologiaa, myös sitä, miten näiden alueiden lajisto reagoi muutoksiin. Kaupunkitutkimusta voidaan tehdä monista eri näkökulmista käsin. Suomessa onkin tällä hetkellä yhdeksän kaupunkitutkimuksen professoria vähän eri aloilta, jotka tutkivat esimerkiksi kaupunkihistoriaa, kaupunkitaloutta ja kaupunkimaantiedettä. Monissa kohdin Niemelän mukaan kaupunkiekologia ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus limittyvät ja täydentävät toinen toistaan. Tällainen yhteiskuntatieteellisesti suuntautunut kaupunkiekologian tutkimus on tällä hetkellä Niemelän mukaan hyvin tärkeää, sillä siten voidaan vaikuttaa myös päätöksentekoon.
Kaupunkiekologiaa voidaan käyttää hyödyksi myös monissa muissa tilanteissa. Niemelä kertookin esimerkin, jossa ihmisten kulkua voitaisiin ohjata kuluneilla alueilla kaatuneiden puiden avulla. Tällaiset puut ovat hänen mukaansa kieltolappuja ja aitoja pehmeämpiä keinoja. Kaupunkiekologi voi sitten seurata, miten kasvillisuus uudistuu, kun kulutus vähenee tällaisissa kohdissa. Kaupunkiekologi voi tutkia myös hyönteisten esiintymistä kaupungin viheralueilla ja esimerkiksi seurata tiettyjen alueiden lajistoa. Kaupunkiekologi tarvitsee siten myös lajintunnistustaitoja. Tärkeää Jari Niemelän mukaan on ottaa huomioon myös paikallisten asukkaiden tieto omasta alueestaan. Heillä voi olla sellaista tietoa, jota ulkopuolisen voi olla vaikea havaita.
Jari Niemelä näkee kaupunkiekologian merkityksen kahtalaisena. Ensinnäkin on tärkeää, että tiede kehittyy tieteenä eli tutkitaan laajasti ja monipuolisesti kaupunkeja ja niiden ekologiaa. Toisaalta on tärkeää, että tämä tutkimuksen avulla kehittynyt tietopohja viedään käytäntöön eli annetaan kaupungin päättäjille ja viheralueiden hoitajille tutkittua tietoa. ”Kaikissa tutkimuksissa pyrin pitämään nämä kaikki mukana, että saataisiin sellaista tietopohjaa rakennettua tutkimuksen kautta, josta on yhteiskunnalle hyötyä.”
Ympäristökasvatuksen tärkeydestä
Kaupunkiekologina Niemelä on ollut tekemisissä myös Madagaskar-hankkeen parissa. Siellä toimitaan kehitysmaaolosuhteissa. Myös WWF:n Suomen hallituksen puheenjohtajana ja kansainvälisen WWF:n hallituksen jäsenenä hän on nähnyt monia asioita. ”On ollut hirveän mielenkiintoista omalla tavallaan nähdä, miten ympäristöjärjestö toimii ja vaikuttaa yhteiskunnassa päätöksentekijöihin.” Niemelä kokee, että ihmiset ovat kiinnostuneita, huolissaan ja haluavat vaikuttaa ympäristönsä hyvinvointiin. Hänestä ympäristökasvatus on tärkeää, sillä ”sitä kauttahan se arvostus luontoa kohtaan lähtee liikkeelle.”
Lajintuntemusta tarvitaan tälläkin hetkellä
Paitsi kaupunkiekologiassa myös muualla tarvitaan lajintuntemusta. Lajintuntemus on Niemelän mukaan yleissivistystä. ”Kun tietää kasvilajin tai jonkun muun lajin nimen, niin se osoittaa, että on kiinnostunut ja sitä arvostaa ja ymmärtää.” …”Tuntemisen kautta tulee myös vaaliminen ja suojelu, sillä se mitä tunnetaan, sitä helpommin vaalitaan, siitä pidetään huolta ja sitä suojellaan.” Pelkkä nimien opettelu ei kuitenkaan ole Niemelän mukaan tärkeintä, vaan se, että osaa yhdistää lajit kokonaisuuteen, miten lajit ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, miten ne muodostavat ekosysteemeitä ja miten se voi hyödyttää myös ihmistä.
Jari Niemelä pitää tärkeänä, että lajintuntemusta opetettaisiin kouluissa. Hänen mielestään kasvien kerääminen vapaaehtoisena on erittäin hyvä asia: ”Juuri sen tyyppinen hands on-opetus, jossa itse maastossa keräämällä ja opiskelemalla oppii ja siten ne jää mieleen. Erityisesti kasvien opiskelu herbaarioista tai kirjoista, niin se on aivan erilaista ja siinä on vähän puiseva tuntu, että kyllä sitä pitäis päästä tuonne ulos niitä katsomaan ja sieltä sitten ammentaa. Sama koskee tietysti sitten muitakin eliöryhmiä, että ne pitäisi oppia ja opettaa itse havainnoimalla luonnossa.”
Kouluissa tulisikin hänen mukaansa entistä enemmän käyttää hyödyksi ympärillä olevaa luontoa. Tämä tulisi tehdä eri keinoin mahdolliseksi, että opettajat pystyisivät ja uskaltaisivat viedä oppilaansa ulos. Niemelä sanookin, että ”se on pääasia, että oppilaat saa innostumaan siitä ja ymmärtämään, että millä periaatteella niitä kasveja tunnistetaan.” Tämä on myös LuontoPortin tavoite. Kukkakasvien tunnistustyökalun avulla lapset voivat oppia sen taidon, miten kasvilajeja voitaisiin tunnistaa. Samalla myöskään opettajan ei tarvitse myöntää, jos ei tunnista itse kaikkia kasvilajeja. Hän voi yhdessä oppilaidensa kanssa tutkia mitä tuntomerkkejä kasvissa on ja mikä laji voisi olla kyseessä.
Lajintuntemusopetus täytyisi Niemelän mukaan ottaa huomioon myös yliopisto-opetuksessa. Hän kertoo, että on saanut viestejä työelämäpuolelta, että lajien tuntijoita tarvittaisiin entistä enemmän. Kaikkia lajeja ei voida opettaa yliopistossakaan, vaan tärkeämpää olisi antaa opiskelijoille ne taidot, joilla he voisivat hakea lisää tietoa itse. ”Siinä mielessä nämä uudet verkkoversiot ovat hirveän tärkeitä.”
