Luonnonkukkien päivänä 2019

Rikkanenätti. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Rikkanenätti. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Vuosi vuodelta puhutaan yhä enemmän hälyttävästä lajien katoamisesta, luonnon monimuotoisuuden merkityksestä, ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kulutuksesta. Viime vuosina on herätty myös esimerkiksi kimalaisten määrän romahtamiseen.

Nämä edellä mainitut asiat liittyvät vahvasti toisiinsa. Ne ovat syy-seuraussuhteessa toisiinsa, ja ihminen voisi toimillaan parantaa tilannetta nopeasti. Tämä toki edellyttäisi vanhojen toimintatapojen muuttamista, asiaan perehtymistä ja luonnon monimuotoisuuden ymmärtämistä, kaikissa päätöksenteon portaissa.

Seurasimme jälleen tiiviisti kevään edistymistä Helsingissä ja sitä, kuinka kesä toi muassaan monimuotoisen lajikirjon esimerkiksi joutomaille, nurmialueille ja teiden pientareille. Paikoille, joilla luulisi kasveilla olevan tilaa kasvaa ja tuoda silmäniloa ihmisille, ja samalla laajentaa hyönteisille välttämätöntä elinpiiriä.

Vaan mitä tekeekään kaupunki vuosi toisensa jälkeen? Juuri kun ihastuttavat alkukesän kukkijat avaavat kukkansa, kaupunki parturoi koko kaiken matalaksi. Alueet eivät tällä tavalla yleensä kaunistu ja samalla häviää hyönteisille välttämätöntä elinpiiriä.

Tänä vuonna seurasimme esimerkiksi muutaman sadan neliön joutomaata, jolla kasvoi kymmeniä lajeja: ennen parturointia laskimme kukkivia lajeja peräti 43. Hyönteiset ja päiväperhoset, erityisesti etelästä matkustanut ohdakeperhonen, löysivät tuon pienen maanteiden välisen alueen nopeasti. Moni ohikulkija ihmetteli lajien nimiä, kun niitä kuvasimme ja seurasimme viime viikkoon saakka. Suunnittelimme seuraavamme lajeja koko kasvukauden ajan, niiden elinkaarta tällaisella urbaanilla paikalla kuvaten ja havainnoiden. Suunnitelma katkesi tuohon leikkaamiseen. Enää ei paikalla näy kukkivia lajeja – eikä perhosia tai juuri muitakaan hyönteisiä. Rentohaarikko matalana kasvina oli suunnilleen ainoa selvinneistä.

Vastaavia tapahtumia olemme todistaneet usein vuosien aikana, toki myös muualla Suomessa. Puheet ja luonnon tarpeet eivät todellakaan kohtaa toisiaan!

Kuvia artikkelissa mainitulta joutomaalta alkukesästä 2019. Kuvat: Jouko Lehmuskallio

Viherväyliä silmäniloksi, opetukseen ja luonnonlajien selviämistä edistämään

Olemme ehdottaneet Helsingin kaupungille vihreitä väyliä perustettavaksi siten, että kasvillisuutta pyrittäisiin jatkamaan katkeamattomana kaupungin halki, aivan ydinkeskustasta aina laajemmille luontoalueille ja metsiin saakka. Ehdotuksessa on erilaisia, paikallisiin oloihin sovitettuja alueita, joilla kullakin olisi kyseiselle paikalle luonnostaan sopivia luonnonlajeja. Nämä hoituisivat aikaa myöten itsestään vain pienellä ylläpitohoidolla.

Viherväylistä hyötyisivät kaikki!
  • Turismi: Matkailija voi pienillä alueilla nähdä kaupungille tyypillisiä lajeja ja tunnistaa niitä.
  • Koululaiset: Voidaan käyttää osana opetusta.
  • Kaupunkilaiset: Viihtyisiä, monimuotoisia viherkeitaita oleskeluun.
  • Ympäristö: Tärkeä kulkuväylästö ja elintilaa eläimille, erityisesti pölyttäville hyönteisille. Biodiversiteetin parantaminen ja tietoisuuden lisääminen.
  • Kaupunki: Kustannustehokas rakentaa ja ylläpitää. Imagohyöty merkittävä.

Helsinki pääkaupunkina olisi sopiva näyttämään esimerkkiä monimuotoisen luonnon yhdistämisessä rakennettuun ympäristöön, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin!

Helsingissä 16.6.2019
Teksti: Eija Lehmuskallio
Tuottaja, Ohjaaja
Kuvat: Jouko Lehmuskallio
NatureGate LTD

↑ Sivun alkuun

Artikkelin kommentointi ei käytössä.

Tule mukaan villiyrttikursseillemme

LuontoPortti Facebookissa

Unesco