Sinistä ja valkoista Suomen luonnossa – osa 10

Tuomi ja oratuomi
Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Tällä kertaa esitellään lajit 20–21, tuomi ja harvinaisempi oratuomi.

Tuomi, Prunus padus

Tuomi on yleinen koko maassa. Tuomen aikaiset lehtisilmut vihertävät jo varhain keväällä, ympäröivän luonnon ollessa talvisessa asussaan. Tuomi kukkii touko-kesäkuun vaihteessa ainakin Etelä-Suomessa, muualla maassa kesän etenemisen myötä aina Lappia myöten, jossa se aloittaa kukintansa heinäkuussa. Lapissa kasvava tuomi on etelässä kasvavan tuomen alalaji pohjantuomi.

Tuomi on melko vaatelias ja kasvaa rehevissä ja kosteissa paikoissa, viihtyy myös varjoisessa paikassa, jolloin se kukkii niukemmin, mutta on sitäkin vehreämpi. Tuomi kuuluu Suomen luontoon ja sen tuoksuvat valkoiset kukkatertut kertovat kesän vihdoin saapuneen. Voimakastuoksuiset kukat houkuttelevat hyönteisiä kukkiin, etenkin kärpäsiä ja mehiläisiä. Tuomi on ruoste- ja tuominopsasiiven sekä pihlajaperhosen ravintokasvi.

Tuomen kukilla on voimakas tuoksu, joka jakaa mielipiteitä, varsinkin sisätiloihin maljakkoon tuotuna. Tuoksulla on tarkoituksensa, sillä se suojaa sitä tehokkaasti eläimiä vastaan. Tuoksusta huolimatta tuomenkehrääjäkoit valtaavat tuomen aika ajoin, syöden sen lehdet ja koko puu voi muuttua aavemaiseksi seittien peittämäksi kummajaiseksi. Tuomi ei tästä välitä, vaan kasvattaa uudet lehdet tuomenkehrääjän toukkien hävittyä.

Tuomen mustia marjoja ei ole suositeltu syötäväksi, mutta sen mustat marjat ovat karvaan makeita. Niitä on käytetty liköörin valmistukseen ja mustansinistä marjoista saa vaalean lilaa väriä.

Oratuomi, Prunus spinosa

Oratuomi, kuva: Jouko Lehmuskallio

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Oratuomea voi nähdä ainoastaan Lounais-Suomessa, lähinnä Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Manner-Suomessa se menestyy ainoastaan lumirajan alapuolella.

Oratuomi kukkii pilvimäisen valkoisena alkukesällä. Sen tummansiniset, myöhään syksyllä kypsyvät marjat ovat mehukkaita ja hyvän makuisia verrattuna tuomen marjoihin. Mutta marjoja on vaikea poimia, sillä oratuomella on nimensä mukaisesti erittäin teräväpiikkiset tiheät oksat. Oratuomi muodostaa läpipääsemättömiä paikkoja kivikkoisille rannoille. Nämä ovat oivallisia pesä- ja suojapaikkoja linnuille ja pienille nisäkkäille. Oratuomi on tuomen lailla ruoste- ja nopsasiiven ravintokasvi sekä harvinaisen purjeperhosen ravintokasvi.

Oratuomi aloittaa nopeasti ohi menevän kukintansa ennen lehtien puhkeamista. Sen pölyttäjien täytyy toimia yhtä tehokkaasti. Oratuomen myöhään kypsyvät luumumaiset marjat makeutuvat pakkasten purtua niitä. Marjoista voi valmistaa monenlaisia hilloja, likööriä ja mehua. Oratuomen kukkia ja luumumarjoja on käytetty rohdoksena ja lääkkeenä. Kasvilla on kiva mantelin maku, sillä mantelipuut kuuluvat samaan Prunus -sukuun, jossa lajeja on lähes 100.

Sukuun kuuluvat tuomet, kirsikat, luumut, joihin oratuomi kuuluu, mantelit ja aprikoosit. Kaikille suvun lajeilla hedelmänä on luumarja.

Villiyrttikokit ovat löytäneet tämän hienoaromisen kasvin ja kutsuvat sitä Suomen mantelipuuksi.

Lajit LuontoPortissa

Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio

↑ Sivun alkuun

Artikkelin kommentointi ei käytössä.

Tilaa artikkelit
Tunnista lajeja!
Tunnista lajeja!
LuontoPortti Facebookissa
Yhteistyössä
Unesco