Sinistä ja valkoista Suomen luonnossa – osa 16

Tädykkeitä
Nurmitädyke, kuva: Jouko Lehmuskallio

Nurmitädyke, kuva: Jouko Lehmuskallio

Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Nyt ovat vuorossa kauniit, sinisilmäiset kukkijat, tädykkeet. Lajit 40–45.

Tädykkeiden sukuun kuluu ainakin 160 lajia. Meillä niitä on parikymmentä lajia suurista aivan minimaallisen pieniin. Tädykkeiden suvun tieteellinen nimi Veronica on yhden tulkinnan mukaan muodostettu latinan kielen sanoista vera, ’tosi’ ja icon, ’kuva’ ja tarkoittaa siis ’oikeaa kuvaa’.

Nurmitädyke, Veronica chamaedrys

Tuttu nurmitädyke kasvaa lähellä ihmisasutusta puutarhoissa, pellonreunoilla ja hakkuualueilla. Se aloittaa kukintansa jo toukokuulla jatkaen sitä aina elokuulle saakka. Nurmitädykkeen kukan elinikä on lyhyt, aamulla avautunut teriö loistaa avoimena vain yhden päivän. Sen teriön taivaansininen väri, jossa pieni valkoinen keskiosa, sopii mitä parhaiten Suomen sinivalkoiseen juhlavuoden teemaan.

Kiiltotädyke, Veronica polita

Kaunis, pienikukkainen, kukissa sinistä ja hiukan valkoista väriä sisältävä kiiltotädyke on kotoisin Lounais-Aasian aroilta. Runsaasti valoa ja lämpöä vaativana se ei kovin pohjoisessa viihdy. Suomessa sitä voi tavata satunnaisesti satamissa, erityisesti vanhojen painolastipaikkojen läheisyydessä ja myös kotipuutarhoissa – ei istutettuna, mutta ihmistoiminnasta hyötyvänä lajina sinne kulkeutuneena.

Luhtatädyke, Veronica scutellata

Kosteilla kasvupaikoilla lähes koko maassa viihtyvää luhtatädykettä voi tavata kukkivana kesäkuusta elokuun loppuun. Vaikka se on melko yleinen, sitä on hieman vaikea löytää muun kasvillisuuden seasta. Rento luhtatädyke on itsensä näköinen, eikä sitä muihin tädykkeisiin voi sekoittaa.

Orvontädyke, Veronica serpyllifolia

Orvontädykkeen kukka on paremminkin valkosininen kuin sinivalkoinen – pääväri on valkoinen, jossa sinisiä juovia. Se viihtyy monenlaisilla avoimilla kasvupaikoilla lähes koko maassa ja kukkii Etelä-Suomessa jo toukokuussa jatkaen kukkimista elokuun loppuun. Orvontädyke viihtyy ihmistoiminnan tuntumassa, nurmikoiden reunamilla, ojanpientareilla ja esim. kosteiden polkujen reunoilla.

Rantatädyke, Veronica longifolia

Näyttävä, monivuotinen rantatädyke kasvaa nimensä mukaisesti rannoilla, rantakallioilla ja rantapensaikoissa. Sitä on siirretty puutarhoihin ulkonäkönsä ja kestävyytensä ansiosta. Rantatädyke kukkii heinäkuussa ja kukinta voi jatkua elokuun lopulle. Rantatädykkeen kukinto on pitkä ja näyttävä tähkämäinen kukkaterttu. Jos se ei olisi luonnonvarainen, sitä varmasti ostettaisiin puutarhoihimme huomattavasti runsaammin näyttävyytensä ansiosta ja senkin takia, että se on myös hyvä hyönteis- ja perhoskasvi.

Tutki tädykkeitä LuontoPortissa

Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio

↑ Sivun alkuun

Artikkelin kommentointi ei käytössä.

Tilaa artikkelit
Tunnista lajeja!
Tunnista lajeja!
LuontoPortti Facebookissa
Yhteistyössä
Unesco