Sinistä ja valkoista Suomen luonnossa – osa 20

Ukonhatut ja kukonkannukset
Aitoukonhattu, kuva: Jouko Lehmuskallio

Aitoukonhattu, kuva: Jouko Lehmuskallio

Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Nyt on vuorossa lajit 66-69, ukonhatut ja kukonkannukset.

Lehtoukonhattu, Aconitum lycoctonum

Lehtoukonhattu kasvaa meillä hyvin harvinaisena ja laji on rauhoitettu. Kun sen näkee lehtometsässä kukkivana, sitä pitää ilman muuta puutarhakarkulaisena. Kasvi on kookas ja voi kasvaa jopa parimetriseksi. Lehtoukonhattua voi löytää luonnonvaraisena muutamista paikoista Pohjois-Karjalassa. Se kasvaa puronvarsilehdoissa ja rehevien ja runsasravinteisten metsien reunoilla. Lehtoukonhattu kukkii vasta vuosien, jopa vuosikymmenen kasvun jälkeen kasvatettuaan juurakkoaan ja lehtiään vuosi toisensa jälkeen, kunnes se lopulta kukkii komeasti. Ukonhatut ovat saaneet nimensä niiden kukkien muodosta, jotka muistuttavat kypärämäistä hattua. Erikoista lehtoukonhatulle on se, että sillä on ihan oma pölyttäjänsä, pitkäkärsäinen ja sitkeä ukonhattukimalainen (Bombus consobrinus). Se on koko Pohjois-Euroopan alueella erikoistunut vain tähän yhteen kasviin. Lehtoukonhattu on upea ilmestys, mutta on erittäin myrkyllinen.

Aitoukonhattu, Aconitum napellus

Aitoukonhattua pidetään puutarhakarkulaisena, mutta muutamissa paikoissa luonnossamme sitä tavataan aidosti luonnonvaraisena kuten lehtoukonhattuakin. Aitoukonhattua on siirretty puutarhoihin sen komean ulkonäön takia. Niin on voinut tehdä ihan hyvällä omallatunnolla, koska aitoukonhattu ei ole rauhoitettu kuten lehtoukonhattu. Yhteistä lajeille on myrkyllisyys. Molemmat sisältävät mm. akonitiiniä, jota on käytetty muinoin mm nuolimyrkkynä sodankäynnissä. Ukonhattu on myös vanha lääkekasvi, mutta sen kaikenlainen käyttö on suosiolla jätettävä ammattilaisten käsiin. Ukonhatut ovat Suomen myrkyllisimpiä kasveja: pienenkin annoksen syöminen on kohtalokasta ja pitkäaikainen ihokosketuskin voi aiheuttaa myrkytyksen.

Rikkakukonkannus, Consolida regalis

Rikkakukonkannus on tullut meille Lähi-Idästä ja on ollut meillä yksi viljapeltojen rikkakasveista. Erityisesti lounaisessa Suomessa se on ollut yleinen rikkakasvi, jonka siemenet ovat onnistuneesti talvehtineet viljan kanssa laareissa ja kylvön mukana jatkaneet elinkaartaan viljapelloilla. Nyttemmin rikkakasvien tehokas torjuminen on hävittänyt lajin pelloilta, mutta sitä voi tavata esim. vanhojen myllyjen läheisyydestä, satamista, rautateiden varsilta ja jopa valtateiden varsilta. Onneksi ei viljapelloilta, sillä rikkakukonkannus on myrkyllinen. Sen siemenet sisältävät samoja alkaloideja kuten kasvin muutkin osat ja viljajauhoihin sekoittuessaan voivat aiheuttaa myrkytyksen. Rikkakukonkannuksen kukkia ja siemeniä on ennen käytetty syöpäläisten häätämiseen. Jopa matolääkkeeksi kasvia on käytetty. Tämä tarina ei kerro kuinka potilaan on käynyt, mato lienee on kuitenkin päättänyt päivänsä.

Tarhakukonkannus, Consolida ajacis

Tarhakukonkannus on nimensä mukaisesti puutarhakasvi, jota voi löytää viljelykarkulaisena vanhojen puutarhojen liepeiltä. Kukonkannukset luettiin aiemmin samaan sukuun kuin puutarhoissa yleisesti kasvatettavat ritarinkannukset (Delphinium). Tarhakukonkannus ja sitä harvinaisempi idänkukonkannus ovat tunnettuja puutarhojemme perennoita, joita molempia voi löytyä karkulaisina puutarhojen lähialueilta.

Lajit LuontoPortin sivuilla

Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio

↑ Sivun alkuun

Artikkelin kommentointi ei käytössä.

Tilaa artikkelit
Tunnista lajeja!
Tunnista lajeja!
LuontoPortti Facebookissa
Yhteistyössä
Unesco