Metsäkurjenpolvi, Geranium sylvaticum. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Juhannuskukat
Kansankielestä tuttu juhannuskukka merkitsee eri kukkakasveja, riippuen mistä päin Suomea asiaa tarkastellaan. Metsäkurjenpolvi lienee kaikkein tunnetuin juhannuksen aikoina kukkivista kasveistamme. Aiemmin se aloitti kukintansa maamme eteläosissa kesäkuun alkupuolella ja kukkien vielä juhannuksena. Kasvi kukkii juhannuksen tienoilla normaalisti lähinnä Pohjois-Suomessa. Palasimme äskettäin kuvausmatkalta Lapista ja havaintomme mukaan kasvi kukkii parhaillaan lähes koko maassa. Etelä-Suomessa kukinta on viime vuosina hieman aikaistunut, mutta ainakin tänä vuonna löytyy runsaasti kukkivia metsäkurjenpolvia juhannuskimppuun.
Lapissa on paljon kukkia, joille voisi antaa nimen juhannuskukka. Tässä pellollinen niitä kuvattuna viikkoa ennen juhannusta.
Metsäkurjenpolvi on näyttävimpiä ja tunnetuimpia metsäkasvejamme. Itse Carl von Linné on todennut, ettei metsästä löydy komeampaa kukkaa kuin metsäkurjenpolvi. Metsäkurjenpolvi valtaa kasvupaikakseen hakkuuaukeita, ja myös metsäteiden varsilla sitä kasvaa runsaina kasvustoina. Etelä-Suomessa metsäkurjenpolvi on runsaimmillaan lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä sekä kosteilla niityillä. Pohjoisessa se on lehtokasvi sekä yksi lettokorpien ja -rämeiden tyyppilajeista.
Lapissa kulleroa kutsutaan paikoin juhannuskukaksi. Kullero on Lapissa yleinen keskikesän kukkija ja sitä on paikoitellen hyvin runsaasti. Kullero on saanut kansan suussa monia nimiä, joista useimmat viittaavat palleromaiseen ja kullankeltaiseen kukkaan – kullerokin taitaa olla lyhentymä kultapallerosta tai vastaavasta. Vaikka kullero onkin pidetty ja kukkapenkin koristeeksikin kelpuutettu laji, osa lappalaisista ylenkatsoi sitä joutomaiden kasviksi ainakin vuonna 1982 järjestetyssä maakuntakukkien yleisöäänestyksessä. Lapin kasvien lippulaivaksi toivottiin arvokkaita marjoja tuottavaa lakkaa eli hillaa, mutta enemmistön päätöksellä kullerosta tuli Lapin maakuntakukka.
Koiranputki, Anthriscus sylvestris. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Koiranputki, koko suomessa hyvin yleinen kasvi, kukkii myös koko maassa juuri juhannuksen aikoihin. Se ansaitsisi erityisesti juhannuskukan nimityksen, ja sitä onkin muutamilla paikkakunnilla kutsuttu juhannuskukaksi. Kukkivat valkoiset koiranputkipilvet yhdistettynä kulleroon tai metsäkurjenpolveen saavat kasvupaikat näyttämään hyvin suunnitelluilta puutarhoilta.
Mäkikuisma, Hypericum perforatum. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Kuismaa on kutsuttu juhannuskukaksi sen ruotsinkielisen nimen (johannesört) ansiosta. Nimi on annettu Johannes Kastajan muistoksi. Vanha taru kertoo, että jos kerää kuismankukkia juhannusyönä, saa suojaa talolle ja asukkaille.
Norjassa väinönputkeen liittyy uskomuksia. Siellä sanotaan, että kun syö juhannusyönä väinönputkenjuurta, paranee kaikista mahdollisista vaivoista. Väinönputkea pidetään Lapissa myös hedelmällisyyden symbolina.
Vanhoja juhannustaikoja:
Jos juhannusyönä kerää seitsemän kukkaa tai yrttiä ja ylittää seitsemän aitaa ja nukkuu kukat tyynyn alla, niin unessa näkee tulevan puolisonsa.
Juhannusyönä tulee poimia kolmen talon maalta yhdeksän kukkaa. Kukat laitetaan tyynyn alle. Nähty uni toteutuu. Tämän poimimisen aikana eikä sen jälkeen saa puhua mitään.
Eija Lehmuskallio
Lähteet
- LuontoPortti: Metsäkurjenpolvi
- LuontoPortti: Kullero
- LuontoPortti: Koiranputki
- LuontoPortti: Mäkikuisma
- LuontoPortti: Väinönputki
- Mosberg B., Pohjolan kasvit
- Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
