Pähkinäpensas, Corylus avellana. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Pähkinäpensas
Corylus avellana
Koivukasvien heimoon kuuluva pähkinäpensas on aivan ensimmäisiä kukkijoitamme leppien ohella. Se on monirunkoinen pensas, joka voi kasvaa noin 2–5 metrin korkeuteen. Aivan pienet anilliinin- tai tummanpunaiset emikukat ja keltaiset norkkoina roikkuvat hedekukat sijaitsevat eri kukinnoissa.
Lehdet puhkeavat vasta kukkimisen jälkeen toukokuussa. Pähkinät kypsyvät alkusyksystä. Mitä valoisammalla paikalla pähkinäpensas kasvaa, sitä runsaammin se tuottaa satoa. Runsas kasvusto takaa myös hyvän sadon, sillä pähkinäpensas on ristipölytteinen. Laji on yleinen Lounaisessa Suomessa. Erityisesti Ahvenanmaalla sitä kasvaa runsaasti vanhoissa lehdoissa.
Pähkinäpensas on yksi vanhimmista viljelykasveista. Pähkinöiden lisäksi sen sitkeää puuainesta on käytetty tynnyreiden vanteiden ja korien valmistamiseen. Sitä on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin jo muinaisista ajoista alkaen. Nykyisin sen lehdistä ja kuoresta valmistetaan uutetta, jolla hoidetaan tulehduksia ja haavaumia.
Ravintorikkaat pähkinät ovat hyvää ravintoa metsäneläimille. Pähkinälehdoissa kasvaa usein kalkinvaatijakasveja, kuten erilaisia kämmeköitä ja Ahvenanmaalla myös harvinaista suomukkaa. Pähkinäpensaan lehdet maatuvat hienoksi mullaksi ja tämä mahdollistaa vaativille kasveille hyvän kasvualustan. Lehtien kasvettua täyteen kokoonsa pähkinäpensas varjostaa tehokkaasti kasvualustansa. Tästä huolimatta sillä on seuranaan hieno kasvi- ja eläinlajisto. Pähkinälehdoissa viihtyy erityisen hyvin esimerkiksi sinivuokko ja onpa sillä omanlaisensa sienilajistonsakin. Metsän eläimistä tunnetuimpia pähkinöiden levittäjiä ovat mm. pähkinähakki, närhi sekä orava.
Pähkinäpensasta on entisaikoina pidetty viisauden symbolina. Sen on uskottu edustavan kaikkea kaunista, viisautta ja voimaa. Muinoin pähkinäpensasta poltettiin, kun haluttiin nähdä tulevaisuuteen. Pähkinä kuului tuolloin myös hautajaisrovioiden polttopuihin. Sillä uskottiin olevan yhteys jumaliin, erityisesti sen uskottiin olevan yhteydessä metsänjumaliin ja hyviin haltijoihin. Merkurius liitettiin pähkinäpensaaseen, sillä myös pähkinä on ollut nopeuden, oveluuden suojelija. Vanhan tarinan mukaan hääparille istutettiin pähkinäpensas tai tammi. Kasvaessaan puut kiedotaan toisiinsa. Tämän uskottiin lisäävän pariskunnan onnea.
Pähkinäpensas kuuluu valitettavasti leppien ja koivun ohella allergiaa aiheuttaviin kasveihin. Oireista kärsivien on syytä varautua jokakeväiseen suojautumiseen muutamien viikkojen ajaksi.
Eija Lehmuskallio
Lähteet
- LuontoPortti
- Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat. WSOY 1976.
- Euroopan puut, Bob Press; suomentanut ja Suomen oloihin toimittanut Pentti Alanko
Elias Lönnrot: Flora Fennica
Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.
