Lajiesittely

Poimintoja lajisivustoltamme

Löydä oma lempilajisi

Osoitteesta www.luontoportti.fi/suomi löydät satoja muita mielenkiintoisia lajeja: kasveja, lintuja, perhosia, kaloja...

Kiiltopaju, Salix phylicifolia. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kiiltopaju, Salix phylicifolia. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Pajut

Salix

Kevään ensimmäisiin kukkijoihin ja luonnosta kerättäviin koristekasveihin kuuluvat pajut. Pajua on käytetty lääkekasvina pitkään. Sen tiedettiin auttavan reumatismiin ja kuumetauteihin. Paju sisältääkin salisiiniglykosodia, josta valmistetaan salisyliinia. Nykyisin salisyliinia tehdään keinotekoisesti. Paju versoo helposti ja siitä voidaan leikata vihreitä oksia uudelleen ja uudelleen. Sen vuoksi kristityt vertasivat pajua Raamattuun, viisauden lähteeseen. Palmusunnuntaisin tuodaan pajun oksia koteihin. Ennen ne voitiin siunata kirkossa. Siunattujen pajunoksien uskottiin suojaavan kotia kaikelta pahalta.

Nuoren neidon vartalosta on käytetty sanontaa; notkea, kuin pajunvitsa. Taipuisan olemuksensa vuoksi pajua on pidetty sitkeyden symbolina ja sitä on käytetty kodin hyvän suojan tuojana. Perinteisesti paju on hento surun puu, joka kertoo haikeasta surumielisyydestä. Selitys lienee saanut alkunsa Raamatun itkupajusta, jonka oksat surumielisinä riippuivat alas. Kysymyksessä oli Salix babylonica, jota on pidetty kuoleman symbolina ja siksi se on ollut suosittu hautausmaiden koristekasvi. Paju kuuluu perinteisesti osana pääsiäisen tärkeimpiin koristeisiin.

Virpominen

Karjalassa Palmusunnuntai oli nimeltään virposunnuntai. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Palmusunnuntaiaamuna äidin tehtävänä oli virpoa ne joille toivottiin kasvua, ensin lapset sitten karja. Perheen isäntä virpoi hevoset. Sitten lapset lähtivät virpomaan kummit, sukulaiset ja naapurit.

Karjalasta on peräisin hauskat ja mieliin jäävät virpomisluvut. Virpomisvitsa luovutetaan virvotulle ja vastineeksi saatiin palkka. Virpomisperinne on sekoittunut läntisen trulliperinteen kanssa. Tämän seurauksena lienee syntynyt nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena.

Onnentoivotus

Virvon varvon vitsasella, tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks!
Isännälle pitkää ikää, emännälle leveää perää!
Virvon varvon vitsasella, rikkaaks, rakkaaks, ison talon isännäks.
Viikoksi velkaa, vuuveksi vappaata, sinulle vitsa, minulle palkka.

Pajulajeja on arvioitu olevan noin 300–500

Pajuja kasvaa lähes kaikkialla lukuun ottamatta Australiaa ja Etelämannerta. Paras pajunkissapaju ja samalla Suomen yleisin paju on kiiltopaju , Salix phylicifolia. Se on tyypillinen pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasvi ja kasvaa hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla. Kiiltopajulla on pitkät, ruskeat tai punertavat lakankiiltoiset versot. Laji kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista.

Hyvin yleinen paju lähes koko maassa on myös raita, Salix caprea, joka kukkii myös ennen lehtien puhkeamista. Raita on tiheäoksainen puu tai suuri pensas. Raidan tunnistaa vanhempana raidallisesta ja paksukaarnaisesta rungosta.

Pajut muistuttavat poppeleita (Populus) niin paljon, että pajujen arvellaan kehittyneen poppelien tapaisista kantamuodoista. Eniten samantapaisia piirteitä poppeleiden kanssa on jo tertiäärikaudella esiintyneillä moniheteisillä pajuilla, kuten halavalla (S. petandra). Kaksiheteiset, kehittyneemmät pajut näyttävät yleistyneen vasta jääkauden jälkeen. Useimmat Suomen pajuista kuuluvat tähän ryhmään.

Pajujen käyttö

Pajuilla on taloudellista merkitystä mm. parkitusaineiden ja punontatöiden raaka-aineena. Nykyisin punontaan ja muuhunkin käyttöön tarvittavaa pajua viljellään, sillä viljelty paju on tasalaatuisempaa ja käyttöominaisuuksiltaan kaikin puolin laadukkaampaa. Paju on myös hyvin satoisaa ja jopa 10 aarin alalta voidaan saada 2000 pajupistokasta. Maatalouskäytöstä vapautuneille viljelyksille pajun viljely voi tuoda uutta käyttöä.

Paju on hyvin energiatehokas ja tuottoisa. Se kuuluu peltokasveista kaikkein tehokkaimmin käytettävissä oleviin biopolttoaineisiin. Tällaisen energian lisäämiselle on jatkuvasti kasvava tarve. Pajuhaketta voidaan käyttää kaikissa energiaa polttavissa laitoksissa. Pajua kasvavan alan elinkaari on noin 25 vuotta.

Eija Lehmuskallio

Lähteet
  • LuontoPortti: Kiiltopaju
  • Mosberg B., Pohjolan kasvit
  • Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Metla

ps. Muistathan, että LuontoPortti tarjoaa työkalun myös puiden ja pensaiden tunnistamiseen: www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/

Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.

↑ Sivun alkuun

Tule mukaan villiyrttikursseillemme

LuontoPortti Facebookissa

Unesco