Lajiesittely

Poimintoja lajisivustoltamme

Löydä oma lempilajisi

Osoitteesta www.luontoportti.fi/suomi löydät satoja muita mielenkiintoisia lajeja: kasveja, lintuja, perhosia, kaloja...

Puolukka

Puolukka, Vaccinium vitis-idaea. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Puolukka

Vaccinium vitis-idaea

Suomen ilmasto on suotuisa täällä esiintyville luonnonmarjoille. Golf-virta tuo mukanaan lämpimiä ilmavirtauksia, joiden ansiosta kesät ovat lämpimämpiä kuin saman leveyspiirin maapallon muilla alueilla. Puhdas luonto ja valoisa kesä tekevät marjoistamme maailman maukkaimpia. Valitettavasti vain noin kymmenesosa kerätään talteen. Meillä ainutlaatuiset jokamiehen oikeudet sallivat luonnonmarjojen keruun myös toisen maalta, kunhan muistaa ettei mene liian lähelle asumuksia tai aiheuta muuta häiriötä tai haittaa luonnolle.

Puolukka on tunnetuin ja suosituin marjoistamme. Parhaat puolukkapaikat löytyvät uudishakkuu-alueilta. Kun valoa ja lämpöä on riittävästi, puolukka kukkii runsaasti. Kyseessä on arvokkain ja eniten kerätty luonnonmarjamme. Vuotuinen marjasato vaihtelee miljoonasta jopa 20 miljoonaan kiloon. Monet metsäneläimetkin ovat kiinnostuneita puolukoista. Metsiemme kuningas karhu lienee luonnossa esiintyvistä eläimistämme tunnetuimpia marjastajia. Myös monet muut nisäkkäät ja linnut pitävät puolukoista. Runsas puolukkasato voi viivyttää jopa lintujen muuttoa.

Lumeton tai vähäluminen ja kylmä talvi voivat rokottaa tulevan kesän puolukkasatoa. Puolukka on kuitenkin kestävä kasvi ja selviytyy tavallisesti hyvin vähälumisistakin talvista. Kukinta-aikainen halla ja pölyttämisen onnistuminen vaikuttavat myös satoisuuteen.

Puolukan ilmaversot elävät vain joitakin vuosia ja yksittäinen juurakko voi saavuttaa parinkymmenen vuoden kunnioitettavan iän, mutta itse puolukkakasvi voi olla jopa satojen vuosien ikäinen. Samalla kun vanhimmat osat lahoavat, kärki jatkaa kasvuaan ja työntää yhä uusia ilmaversoja kankaalle. Kasvin ikää voi arvioida sen koosta: laikku laajenee noin desimetrin verran vuodessa ja suurikin puolukkalaikku voi olla yhtä yksilöä. Puolukan kulonsieto on hyvä, eivätkä hakkuutkaan sitä täysin hävitä, joten varpu saattaa olla ympäröivää metsääkin iäkkäämpi.

Puolukka on happoinen marja. Sen sisältämä bentsoehappo ja muut aineet parantavat säilyvyyttä. Puolukkaa voidaankin säilöä muutamien muiden marjojen tavoin raakasurvoksena. Marjoista voi tehdä soseita, hilloja tai pakastaa sellaisenaan.

Puolukan saattaa sekoittaa sianpuolukkaan (Arctostaphylos uva-ursi), jonka lehdet ovat vastapuikeita, alta pilkuttomia ja kuivan jauhoiset marjat syötäväksi kelpaamattomia. Molemmat säilyttävät lehtensä talvella.

Marjojen kerääminen ja käyttö on nykyisin kasvussa. Tähän on ilmeisesti osaltaan vaikuttanut viimeaikoina julkaistut tutkimustulokset . Näiden mukaan marjat sisältävät runsaasti flavonoideja ja antioksidantteja sekä monia muitakin terveyttä edistäviä aineita. Niitä suositellaankin käytettäväksi pari desilitraa päivässä.

Kauniilla säällä mikään ei voita luonnossa liikkumista. Reipasta mieltä, eväät mukaan ja mars metsään koko perheen voimalla keräämään makoisat marjat talteen.

Linné kirjoitti Lapin kasvit – teoksessaan puolukasta seuraavasti: ’Vaikka marjat ovat happamia, lappalaiset syövät niitä virkistyksekseen ja sekoittavat niitä usein myös ruokaansa’.

Eija Lehmuskallio

Katso myös
Lähdekirjallisuus
  • Inger Ingmanson, Pelle Holmberg: Marjakirja – monipuolista tietoa Pohjolan marjoista; Karisto 2004
  • Simo Moisio, Riitta Törrönen: Luonnonmarjat; Edita Prima Oy 2008
  • B.E.Nicholson, A.R.Clapham: The Oxford Book of Trees

Linkki: Sitran julkaisu (pdf): Marjat maailmassa

Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.

↑ Sivun alkuun

Tule mukaan villiyrttikursseillemme

LuontoPortti Facebookissa

Unesco