Lajiesittely

Poimintoja lajisivustoltamme

Löydä oma lempilajisi

Osoitteesta www.luontoportti.fi/suomi löydät satoja muita mielenkiintoisia lajeja: kasveja, lintuja, perhosia, kaloja...

Riekonmarja, kuva: Jouko Lehmuskallio

Riekonmarja, kuva: Jouko Lehmuskallio

Riekonmarja

Arctostaphylos alpina

Riekonmarjan latinankielinen tulee ilmaisuista arktoy stafyle, karhun rypäle ja alpina, alpeilla ja tuntureilla kasvava. Riekonmarja kasvaa tunturipaljakoilla ja kuivahkoilla tunturikankailla. Se on erityisesti Pohjois-Lapin kasvi, mutta sitä voi löytää runsaanakin metsävyöhykkeen yläosan koivu- ja mäntykankailla ja eteläisemmilläkin tuntureilla.

Riekonmarja on ensimmäisiä maaruskakasvejamme. Lapin tuntureilla riekonmarja loistaa punaisina mattoina jo syyskuun alkupuolella. Muu ruska saapuu muutaman viikon viiveellä riekonmarjaan verrattuna.

Riekonmarja on monivuotinen kanervakasveihin kuuluva varpukasvi. Sen lehdet ovat verkkomaisesti kuvioituneet ja kuihtuvat talveksi, mutta ne varisevat vasta seuraavana syksynä. Ne jäävät suojaamaan uusia silmuja ja näin estävät lehtiä kehittymästä liian aikaisin. Sen ruukkumainen valkoinen kukka muistuttaa hieman sianpuolukan tai puolukan kukkaa, mutta se kukkii ennen lehtien puhkeamista edellisen vuoden ruskeiden lehtien ollessa vielä paikoillaan. Puolukka ja sianpuolukka sen sijaan ovat ikivihreitä kasveja. Kukinta-aika vaihtelee paikasta ja sääoloista riippuen toukokuusta heinäkuuhun, ajoittuen lumien sulamisen jälkeen.

Riekonmarjan hedelmä on kookas pallomainen, raakana vihreä ja kypsyessään punainen ja aivan kypsänä mustankiiltävä ja erittäin mehevä marja. Marjat kypsyvät syyskuun alusta aina lumentuloon saakka.

Kuva: Jouko Lehmuskallio
Riekonmarjan kaunis maaruska. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Riekonmarja leviää suikertelemalla maanmyötäisesti, mutta myös linnut levittävät sen siemeniä. Lintujen ruoansulatusnesteet ovat eduksi siementen itämiselle.

Riekonmarjaa voidaan kerätä mehun ja soseiden raaka-aineeksi. Jos kerää marjoja vasta keväällä, niin marjoissa on käymisestä johtuva hapahko viinimäinen maku. Riekonmarjan paras poimintakausi on paikasta riippuen elokuun lopulta syyskuun loppuun.

Useimmat kanervakasvit muodostavat sienijuuren kotelosienten kanssa, mutta poikkeuksena riekonmarja ja sianpuolukka elävät yhteiselämää ruokasieninä tuttujen kantasienten kanssa.

Valtaosan riekonmarjojen sadosta syövät Lapin linnut. Sen marjasadon suuruus vuodessa on noin 100 000 kg, joten niitä jää kuitenkin paikoin hyvinkin runsaasti kerättäväksi.

Eija Lehmuskallio

Lähteet
  • LuontoPortti
  • Arktiset aromit
  • Bo Mosberg, Pohjolan kasvit
  • Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.

↑ Sivun alkuun

Tule mukaan villiyrttikursseillemme

LuontoPortti Facebookissa

Unesco