Sinitiainen, Parus caeruleus. Kuva: Jari Peltomäki
Sinitiainen
Parus caeruleus
Suomessa pesii noin 240 lintulajia, joista suurin osa muuttaa talveksi lämpimämpiin maihin. Noin 70 lajia kuitenkin viettää myös talvensa Suomessa. Yksi näistä talven kylmyyttä uhmaavista lajeista on ruokintapaikkojen vakiovieras sinitiainen.
Sinitiainen on Suomessa melko uusi tulokas. Ensimmäinen pesälöytö tehtiin Helsingissä vuonna 1859. Vielä 1900-luvun alussa sinitiaista tavattiin vain tammimetsävyöhykkeellä lounaisimmassa Suomessa. Laji on levittäytynyt sen jälkeen vähitellen koko maahan. Lajin yhtenäinen levinneisyysalue yltää nykyisin Lapin eteläosiin ja yksittäisiä pesintöjä on havaittu aivan pohjoisinta Lappia myöten. Nykyiseksi pesimäkannaksi on arvioitu 400.000-650.000 paria.
Suomen ulkopuolella sinitiaista tavataan lähes koko Euroopassa, läntisessä Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Kuva: Jouko Lehmuskallio.
Sinitiaisen voi nähdä pesivän puistoissa, pihoissa ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Havumetsissä sinitiaista ei tavata. Sinitiainen pesii puunkoloihin tai ihmisen rakentamiin pönttöihin ja munii huhti-toukokuussa 6-14 munaa.
Sinitiainen tulee mielellään talviruokintapaikoille. Se ei kerää talvivarastoja, minkä vuoksi se on varsinkin kovilla pakkasilla riippuvainen ihmisen tarjoamasta ravinnosta. Talviruokinnan yleistyminen onkin tärkein syy sinitiaisen runsastumiseen. Sinitiaista voi ruokkia auringonkukansiemenillä, maapähkinöillä ja talilla. Kevään saapuessa sinitiainen saa ravintoa myös lehtipuiden siemenistä ja hyönteisistä.
Sinitiainen on pienikokoinen tiainen. Talitiaisesta sen erottaa pienemmän kokonsa lisäksi kirkkaansinisestä “baskerista”, sinisistä siivistä ja pyrstöstä sekä tummasta silmäjuovasta, joka reunustaa muuten valkoista päätä.
Sinitiainen ja talitiainen. Kuva: Jouko Lehmuskallio.
Markus Lakaniemi
Lähteet
- LuontoPortti: Sinitiainen
- Pertti Koskimies 1994. Sinitiainen. Kotimaan luonto-opas. WSOY.
Lue lisää
- LuontoPortti Verkkolehti: On aika aloittaa talvilintujen ruokinta
