Kumpulan kasvitieteellinen puutarha avataan yleisölle vapun päivänä, 1.5.2010. Puutarha on avoinna kesäkaudella 1.5.–30.9.2010 kello 9–19.
Johdanto:
Keskellä Helsingin vilkasliikenteisimpien teiden viertä sijaitsee rauhan tyyssija. Mustien rautaporttien takaa avautuu uskomaton näky. Kauniit kartanorakennukset ja niitä ympäröivä noin kuuden hehtaarin puutarha pysäyttävät kenet tahansa. Puutarha on osa Helsingin yliopiston Luonnontieteellistä keskusmuseota. Helsingin yliopistolle alue päätyi värikkäiden vaiheiden jälkeen vuonna 1977 ja sinne alettiin pian suunnitella kasvitieteellistä puutarhaa. Jo vuonna 1987 aloitetut työt vauhdittuivat vuonna 2007, jolloin palkattiin suuri joukko puutarhureita, projektipäällikkö ja muita työntekijöitä. Tarkoituksena oli vihdoin avata puutarha yleisölle. Avajaisjuhlaa vietettiin viime kesänä, mutta työ jatkuu edelleen. Projektipäällikkö Susanna Lehvävirta ja puutarhuri Katriina Rautala kertovat, millainen projekti puutarhan valmistelu on ollut. Huonompaa heikottaa, kun he alkavat luetella, mitä kaikkea puutarhan avaamiseen yleisölle on sisältynyt.
Kuva: Jouko Lehmuskallio
Kumpulan puutarhan avaamisprojektissa on laitettu lapiot heilumaan
Kun kuuntelee sekä projektipäällikkö Susanna Lehvävirran että puutarhuri Katriina Rautalan jutustelua siitä, mitä kaikkea tehtiin avajaisia edeltäneiden kahden vuoden aikana avaamiseksi, ei voi kuin ihmetellä, miten kaikki saatiin valmiiksi niin lyhyessä ajassa. Rautala kertoo, että kesä 2007 oli suuren myllerryksen aikaa:
”Silloin poistettiin maasta kaikki pieniä taimia rikkaruohoilta suojanneet muovit ja nostettiin kaikki perennat eli monivuotiset kasvit ylös ja ne puhdistettiin ja ruukutettiin uudestaan. Ne kasvoivat kesän tuolla taimistolla, niitä oli yli 10 000 ruukkua.”
Samana syksynä kasvualustat puhdistettiin ja maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin suunnitelman mukaan perennat istutettiin takaisin maahan. Vuonna 2008 tehtiin kovempaa viherrakentamista. Tuolloin kaivettiin kaikki käytävät uudestaan auki, tehtiin sähköistykset, kaivettiin vesialueet ja kivettiin alueita. Ongelmiltakaan ei kovassa tohinassa aina vältytty. Talvella 2008 ei tullut koskaan routaa, jota kaivinkoneen kuljettajat odottivat. Työt aloitettiin siitä huolimatta ja niin kävi, että yksi kaivureista kellahti kumolleen kuopan pohjalle. Pahemmin ei onneksi siinäkään käynyt. Vanhaa muuria korjattiin ja uutta rakennettiin. Rakennuksia ei muutoin tässä vaiheessa korjattu, mutta yhteen rakennukseen tehtiin asiakaspalvelupiste, jossa on lipunmyynti, kahvio ja myymälä.
Ei niin vihreää vielä tässä vaiheessa. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Kaiken kaikkiaan puutarhaa oli kesäkausina huhtikuusta lokakuuhun 2007-2009 mylläämässä yhteensä noin 20 henkilöä. Puutarhuri Katriina Rautala kertoo, että enemmänkin olisi tarvittu:
”Varsinaista hienosäätöä, mikä on ihan loputonta, olisi jatkuvasti. Haravoinnit, käytävien tasaukset, voikukkien nyppimiset, penkkien laitot, kesäkukkien istutukset…” Lista on pitkä.
Projektipäällikkö Susanna Lehvävirta piteli käsissään satoja lankoja: Se, mitä kaikkea kasvitieteellisen puutarhan avaamisessa täytyi ottaa huomioon, ei tule äkkiseltään muille mieleen. ”Opasteviitat, asiakaspalvelu, wc, infopiste, myymälä ja koko konseptin luominen, opaskierrosten suunnittelu, yhteistyökumppaneiden ja resurssien etsiminen, yhteydenotot vaikkapa kaupungin rakennusvirastoon, markkinointi ja itse avajaisjuhlan suunnittelu ja valmistelu”, luettelee Lehvävirta alkajaisiksi. Monien yhteistyökumppaneiden löytyminen onkin ollut onnistumisen kannalta tärkeää. Lehvävirta kertoo esimerkiksi Uusix -verstaista, jotka ovat tehneet heille kierrätysmateriaaleista muun muassa myymälään kalusteet. Samoin Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat tekivät avajaiskesälle ympäristötaideteoksia puutarhaan.
Kasvitieteellisen puutarhan olemassaolon perustelu
Yksi valtavan iso haaste on Lehvävirran mukaan ollut käynnistää sponsoriyhteistyötä. Tarkoituksena ei ole ollut pelkästään saada rahaa, vaan oikeasti käydä dialogia yhteiskunnan eri sektoreiden kanssa ja tuoda selkeästi esille, miksi kasvitieteelliset puutarhat ovat olemassa. ”Joudumme kilpailemaan sirkusten ja festareiden kanssa”, sanoo Lehvävirta. Kasvitieteellisillä puutarhoilla on kuitenkin viihdettä ja viihtyvyyttä syvempiä merkityksiä, jotka eivät välttämättä kaikille heti avaudu. Puutarhojen alkuperäinen syy on opetus ja tutkimus. ”Tutkimus on se, jonka varassa kaikki muu seisoo”, sanoo Lehvävirta. Ilman yhteiskunnallista vaikuttavuutta puutarhojen merkitys jää kuitenkin kapea-alaiseksi. Siksi puutarhojen avaaminen yleisölle on ensiarvoisen tärkeää.
”Me voimme herättää suuressa yleisössä ymmärryksen siitä, miten tärkeitä kasvit ovat, miten me elämme kasvien varassa ja miten meidän koko yhteiskuntajärjestelmämme ja ravintomme rakentuu kasveista saataville tuotteille. Se on tärkeää valistustyötä ja opettamista”, pohtii Lehvävirta. Kasvien monimuotoisuuden suojelu on tällä hetkellä myös yksi tärkeimmistä asioita kasvitieteellisillä puutarhoilla.
”Vuoteen 2080 mennessä Euroopan kasveista puolet on vaarassa kuolla tai on jo kuollut sukupuuttoon nykyisten ilmastoennusteiden valossa”, toteaa Lehvävirta. ”Että jotain täytyisi tehdä ja vähän sukkelaan”, hän lisää. Kasvitieteellisten puutarhojen tarkoituksena on pelastaa ilmastonmuutoksen jaloista se mitä voidaan. Myös Kumpulassa kasvaa uhanalaisia kasvilajeja.
Kasvimaantieteellinen puutarha – Hortus geobotanicus
Katso Jouko Lehmuskallion kuvasarja puutarhan vaiheista remontista avajaisiin. Kuvat vaihtuvat 3 sekunnin välein. Voit selata kuvia myös omaan tahtiin.
Usein kasvit esitellään kasvitieteellisissä puutarhoissa systemaattisen järjestyksen mukaan, niin että sukulaiskasvit on istutettu lähekkäin. Kumpulassa on kuitenkin uudistettu tätä tapaa. Kumpulan kasvitieteellinen puutarha voidaan jakaa kulttuurikasvien ja kasvimaantieteelliseen osastoon. Idea kasvimaantieteellisesti järjestetystä puutarhasta on lähtenyt liikkeelle siitä, että on haluttu testata suomalaisten tutkijoiden kehittämää ilmastomallia. Kasvimaantieteellisessä puutarhassa onkin siten kasveja ympäri maailmaa niiltä seuduilta, joissa vallitsee tämän mallin mukaan samanlainen ilmasto kuin Kumpulassa. Kumpulassa voi tutustua itäisen ja läntisen Pohjois-Amerikan, Kaukoidän, Kiinan, Japanin ja tiettyjen Euroopan osien kasvilajeihin, ja puutarhaa voi hyvällä syyllä kutsua ulkoilmalaboratorioksi, jossa testataan tämän teorian pitävyyttä. Jokainen kävijä voi siis omin silmin tarkastella, miten koe onnistuu!
Puutarhalla on paljon tulevaisuudensuunnitelmia. Erityisenä tavoitteena on kehittää erilaisia opastuspaketteja erilaisille kohderyhmille. Susanna Lehvävirta innostuu puhuessaan, miten joskus tulevaisuudessa voisi valita opastustarjonnasta vaikkapa kahden viikon ajan joka päivälle oman erilaisen kierroksen: ”Kierros Japanissa, kierros Kiinassa, kierros rohto-osastolla…”, luettelee Lehvävirta ja jatkaa, että ” tänne voi tehdä monta retkeä, ja voisi vaikka pitää kaksiviikkoisen puutarhaturneen, jossa joka päivä olisi oma aihe”. Kokoelman kehittäminen on myös loputonta. Puutarhasta puuttuu esimerkiksi vielä Suomen osasto, jossa tullaan esittelemään Suomen kasvilajistoa etelästä pohjoiseen. Rautala myös muistuttaa, että ”ylläpitohoitoa on jatkuvasti, hellästi hoidellaan kasveja, että ne nyt menestyisi täällä ja yritetään saada semmoinen hyvä hoitorytmi, perusrytmi kaiken avajaismyllerryksen jälkeen”.
Molemmilla naisilla on puutarhassa omat lempipaikkansa. Rautala kertoo juuri siitä yhdestä vaahterasta Aasian lohkolla ja Lehvävirta sykähdyttävistä atsaleakukinnoista. Lehvävirta jatkaa kuitenkin lempipaikkojensa listaa ja toteaakin, että lempipaikkoja on oikeastaan loputtomasti. Katriina Rautala lisää, että Kumpulassa voi nauttia joko suurista kokonaisuuksista ja maisemista tai yksityiskohdista. Kumpulan puutarha oli viime vuonna auki ensimmäistä kesäänsä, ja edessä on vielä paljon kehitettävää. Projektipäällikkö Susanna Lehvävirta on siirtynyt uusiin tehtäviin, mutta työ Kumpulassa jatkuu. Tätä kehitystä kannattaa seurata ja hämmästellä huikaisevan kaunista keidasta keskellä Helsinkiä.
