Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Nyt on vuorossa lajit 23–30.
Metsäorvokki, Viola riviniana
Kauniin sininen metsäorvokki kukkii parhaillaan eteläisen Suomen metsissä ja valoisilla metsän reunoilla, ja nimestään huolimatta sitä voi löytää myös niityiltä. Tänä Suomen itsenäisyyden juhlavuotena viileän kevään ja alkukesän ansiosta orvokit kukkivat parhaimmillaan juuri nyt, kesäkuun puolivälin tienoilla. Eteläisessä Suomessa orvokit aloittavat kukintansa yleensä jo toukokuussa. Metsäorvokin erottaa parhaiten aho-orvokista lehtien syvän herttamaisten tyvikolon perusteella.
Aho-orvokki, Viola canina
Metsäorvokki ja samaan aikaan kukkiva aho-orvokki muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Tarkka havainnoitsija huomaa, että aho-orvokki viihtyy selvästi avoimemmilla kedoilla ja niityillä, mutta metsistäkin sitä saattaa löytää, etenkin hakkuuaukeilta ja metsän reunamilta. Aho-orvokkia on kahta alalajia. Pikkuaho-orvokki (Viola canina ssp. _canina) on pienempi kuin isoaho-orvokki (Viola canina ssp. montana), mutta runsashaaraisempi. Pikkuaho-orvokki on nimensä mukaisesti hyvin pieni ja isoaho- orvokkia harvinaisempi. Sitä voi löytää hiekkaisilta rantaniityiltä ahoilta ja kedoilta.
Hietaorvokki, Viola rupestris
Myös hietaorvokista Suomessa on kaksi alalajia. Toinen on eteläisessä Suomessa tavattava ja sielläkin melko harvinainen harjuhietaorvokki (Viola rupestris ssp. rupestris) ja toinen vain Enontekiöllä tavattava pahtahietaorvokki (Viola rupestris ssp. relicta), jonka kukkimista saamme vielä odotella jonkin aikaa.
Kaiheorvokki, Viola selkirkii
Kaiheorvokki suosii mantereista ilmastoa ja siksi se puuttuu kokonaan lounaissaaristoista ja Pohjanmaan rannikkoalueilta. Varmimmin sitä löytyy sisämaasta, runsaimmin Etelä-Hämeen pohjoisosista ja Pohjois-Karjalassa. Pohjoisin löytöpaikka on Käsivarren Lapissa, mutta niinkin arvata saattaa, ei siellä ihan vielä kukkimassa.
Korpiorvokki, Viola epipsila
Korpiorvokki on melko vaatelias kasvupaikan suhteen. Tämä nimensä mukaisesti kosteita korpimaisia ja soistuvia multavia metsiä suosiva kasvi kasvaa melko yleisenä Keski-Suomesta pohjoiseen, mutta kyllä sitä etelämmässäkin voi tavata.
Suo-orvokki, Viola palustris
Suo-orvokki kasvaa melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, on harvinainen Oulun korkeudella, mutta sitä kasvaa myös Lapin tuntureiden kosteilla niityillä ja rinnesoilla. Suo-orvokki kasvaa monenlaisilla kosteilla paikoilla, etenkin soiden reunoilla ja luhtarannoilla.
Luhtaorvokki, Viola uliginosa
Harvinainen, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ja rauhoitettu luhtaorvokki on meillä Suomessa kasvualueensa pohjoisrajoilla. Se on taantunut kovasti, sillä kosteat ja ravinteikkaat rantaniityt ovat katoamassa kokonaan. Luhtaorvokki vaatii lämpimiä ja valoisia, ja nimensä mukaisesti kosteita kasvupaikkoja, keväinen tulva auttaisi. Kosteikkojen ojitus, ja kasvupaikkojen umpeenkasvu, myös rakentaminen ovat vieneet luhtaorvokilta elintilaa.
Tuoksuorvokki, Viola odorata
Nimensä mukaisesti tuoksuorvokki tuoksuu melko voimakkaasti. Sen tuoksua pidetään yhtenä kaikkien hienoimmista kasvimaailman aromeista. Sitä onkin käytetty parfyymeissä. Aiemmin tuoksuorvokki ja monet muut tuoksuvat kukat olivat haluttuja puutarhoissa. Tuoksuorvokkia löytyy vanhoista puutarhoista ja kartanoiden liepeiltä viljelykarkulaisena. Lounaisessa Suomessa tuoksuorvokkia löytyy luonnonkasvien joukkoon karanneena, ja näiden kukat ovat vähemmän tuoksuvia ja pienempiä kuin puutarhoissamme kasvavat yksilöt.
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat:Jouko Lehmuskallio
Linkki: Orvokkeja LuontoPortin sivuilla
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio
