Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Nyt on vuorossa laji 34. Juhannuksen aikaan ainakin eteläisessä Suomessa kukkiva juhannusruusu on etuoikeutettu keskikesän laji.
Juhannusruusu, Rosa spinosissima
Juhannusruusu kukkii nimensä mukaisesti juuri juhannuksena juhlistaen vuoden pisimpiä ja valoisimpia päiviä. Juhannusruusu on varhaisimpia ja runsaskukkaisimpia ruusujamme. Lajia voi pitää Suomen kansallisruusuna, sillä muualla se ei ole niin yleinen pihojen koristekasvi. Ruotsissa sen jalostettu muoto, kerrottukukkainen ’Plena’ tunnetaankin nimellä ’suomenvalkoruusu’ (Finlands vita ros), jota tsaarin puutarhuri Karl August Freundlich jalosti 1800-luvulla. Juhannusruusua on viljelty jo aikaisemminkin, ainakin 1700-luvun Skotlannissa. Juhannusruusuista on kehitetty runsaasti eri lajikkeita. Ehkä tässä yhteydessä kannattaa mainita toinenkin suomenruusu, ainakin pohjoismaisesta näkökulmasta eli finnros (ruotsi) Finsk rosse (tanska) Finnrose (norja), joka lajinimi tarkoittaa perinteistä punakukkaista karjalanruusua.
Nimensä laji on tietysti saanut juuri kukinta-aikansa perusteella. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa juhannusruusu kasvaa merenrannoilla ja metsissä luonnonvaraisena jalostamattomana versiona, jonka kukka on yksinkertainen. Juhannusruusut ovat meillä suosittuja kotipuutarhoissa, sillä ne ovat hyvin talvenkestäviä. Ne kasvavat vuosikymmeniä vanhoissa puutarhoissa. Juhannusruusu tarvitsee runsaasti auringonvaloa kukkiakseen. Kukkiminen kestää pari- kolmekin viikkoa, riippuen säästä. Kannattaa muistaa, että kukat puhkeavat edellisen vuoden versoihin, mikä on syytä ottaa huomioon pensasta leikattaessa.
Hyvää Juhannusta Luontoportin ystäville!
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio
