Uutiset

Pölyttäjähyönteiset oppivat tunnistamaan kasveja yrityksen ja erehdyksen kautta

Julkaistu: 08.03.2010, Kategoriat: ,

Kaikille pölyttäjähyönteisille ei ole yhdentekevää mistä kukasta ne käyvät hakemassa mettä. Esimerkiksi osa mehiläisistä ja kimalaisista on oligolektisiä eli vain tiettyjä kukkia tai kukkasukuja pölyttäviä. Niinpä niiden on tunnistettava jollain tavalla juuri tarvitsemansa kukat. Science-lehdessä vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin kimalaisten tarkkailevan terälehtien värin tai valon polarisoitumisen lisäksi kukkien helmiäishohdetta. Kimalaiset valitsivat mieluiten helmiäishohtoisia kukkia, sillä se kertoo niille niistä löytyvän sopivaa, ns. hyvää sokeria.

Tutkimusryhmä käytti laboratoriokokeessaan tulppaaneja, kiinanruusuja sekä kimalaisia. Ryhmä havaitsi, että kukkien helmiäishohtoisissa kohdissa kukan pinnan rakenne oli erilainen. Tämä selittää niiden helmiäishohdetta ja käyttäytymistä ihmissilmällä katsottuna. Jos kukkaa käännellään, niin niiden värit näyttävät hieman erilaisilta.

Kukkien terälehdistä tehtiin läpinäkyvällä epoksimuovilla valokset ja kukkien sekä valoksien pintoja tarkasteltiin elektronimikroskoopilla. Muoteista tehtiin erivärisiä ja niiden pinnat juovitettiin kukkien helmiäispintojen mukaisiksi. Koetta varten epoksikiekkoja värjättiin ultramariininsiniseksi, krominkeltaiseksi ja mangaaninvioletiksi ja lisäksi tehtiin samoilla väreillä värjättyjä kiekkoja, joihin ei tehty helmiäishohdepintojen kaltaista juovitusta. Helmiäispintaisten kiekkojen alle laitettiin sokerilientä ja sileiden kiekkojen alle puolestaan pahalle maistuvaa kiniinilientä.

Kokeessa mukana olleet kimalaiset olivat laboratoriossa syntyneitä, eivätkä olleet aiemmin nähneet kukkia. Tutkimus osoitti, että kimalaiset oppivat yrityksen ja erehdyksen kautta erottamaan helmiäiskiekot, joiden alla oli hyvää sokerilientä. Sen sijaan kimalaiset eivät välittäneet kiekkojen väristä. Vaikka kokeen toisessa osassa kiekkojen värejä vaihdettiin, kimalaiset silti tunnistivat helmiäishohteiset kiekot ja lensivät mieluiten niiden luo.

Kommentit

Kokeen loppupäätelmät eivät tavalliselle oppimattomalle luonnonystävälle aukea.
Kun helmiäisvärikiekon alla oli ” hyvää sokeria ” ja laatan josta helmiäisväri puuttui alla oli pahanmakuista ainetta , oppivat mehiläiset lentämään helmiäisvärilliseen laattaan. Helmiäiskiekon pohjaväri ei tutkimuksen mukaan vaikuttanut mehiläisten käyttäytymiseen.

Eikö väistämätön johtopäätös olisi se, että mehiläiset oppivat aistimaan hyvän sokerin hajun.
Arveluttaa vain se, ettei mehiläisellä olisi hajuaistia ollenkaan, ainoastaan hyvä näkö.
Olen kuitenkin lukenut, että ainakin eräillä hyönteisillä olisi erinonomainen hajuaisti, esimerkiksi aviosiippa aistitaan kilometrien etäisyydeltä.

Asia olisi selvä jos toisessa osiossa olisi pahanhajuinen aine laitettu helmiäisvärin alle ja silti mehiläiset olisivat mielellään lentäneet siihen, olisi näön ylivoimainen merkitys tullut todistetuksi.

Merkillinen on myös ”salaisuuksia sienten muodoissa” tutkimus, sen syvemmästä tarkoituksesta ei saa hajuakaan.
Jotta nämä tieteen mielenkiintoiset kysymykset ja tutkimustulokset aukeaisi on varmaan alettava aikuisopiskelijaksi jotta ymmärrys lisääntyisi.

9.03.10, menninkäinen

Kommentoi




/3000
Ohjeita
  • *lihavoitu*
  • _kursivoitu_
  • Linkitys automaattisesti: www.luontoportti.com=www.luontoportti.com
  • Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua, asiattomia viestejä ei julkaista.
  • Kaikki kentät täytettävä. Sähköpostiosoitetta ei näytetä julkisesti.
  • Ennen viestin lähettämistä paina esikatselu-painiketta, niin näet miltä viestisi tulee näyttämään.

↑ Sivun alkuun

Tule mukaan villiyrttikursseillemme

LuontoPortti Facebookissa

Unesco