Elvyttävä metsä

Luonto lisää hyvinvointia
Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Sisällys
Johdanto

Luonto parantaa, tiedetään vanhastaan, eikä sillä tarkoiteta ainoastaan konkreettisia asioita kuten luonnosta saatavia lääkeaineita tai ravintoa. Jo kansanrunot kuvaavat sitä, kuinka ahdistavaan oloon haetaan helpotusta ”laaksosta, missä kanalinnut pauhaa/ sieltä sydämeni etsi lepoa ja rauhaa”. Voidaanko luonnonympäristön stressiä lievittävä voima todeta myös tieteellisesti? Entä tarvitseeko urbaani ihminen elvyttävää luontokokemusta – jos, niin minkälaista? Muun muassa tätä on tutkinut Tampereen yliopiston psykologian professori, ympäristöpsykologian dosentti Kalevi Korpela.

Kysyttäessä, mihin tarkalleen ottaen luonnon elvyttävä, stressiä ja ahdistusta lievittävä voima perustuu, Kalevi Korpela toteaa, että asiaa on tutkittu, mutta yhteistä näkemystä asiasta ei ole. ”Olennaista ei kuitenkaan ole tietty muoto tai väri”, kertoo Korpela. ”Tärkeää on pikemminkin se, että ihminen kokee ja tunnistaa ympäristössään erilaisia luontoelementtejä, kuten vaikka puita, vettä, kukkia.” Miellyttäväksi koetussa maisemanäkymässä on aina jokin kiintopiste, tuntu maisemaan etenemisen mahdollisuudesta sekä peittävä elementti kuten puusaareke tai joenmutka. Näin maisemaan syntyy lupaus lisäinformaatiosta, eräänlainen miellyttävä mysteerintuntu.

Luonnon elvyttävä voima on mitattavissa myös kehontoiminnoista: elvyttävä luontokokemus saa aikaan mm. verenpaineen laskua ja pulssin tasaantumista. Myös tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky kohoavat ja tulee tunne siitä, että arkielämän huolet ja murheet asettuvat perspektiiviin.

Kuva: Juha Lakaniemi

Lauttasaari, Helsinki. Kuva: Juha Lakaniemi

Kaupunkilaistenkin mielipaikat löytyvät luonnon helmasta

Kalevi Korpela on yhdessä Liisa Tyrväisen, Matti Silenin ja Harri Silvennoisen kanssa tutkinut tamperelaisten ja helsinkiläisten mielipaikkoja tutkimuksessa Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin (2007). Tutkimuksessa havaittiin, että 43 prosentilla vastanneista mielipaikka sijaitsi rakentamattomassa luontokohteessa eli laajemmilla metsäalueilla. Yhtä monella vastaajalla (42 %) mielipaikka löytyi muuten luonnosta: puistosta tai ranta-alueilta. Mutta riittävätkö kaupunkipuistot tuottamaan asukkaille elpymisen tunnetta vai tarvitaanko kunnolla elvyttävään luontokokemukseen laaja luonnonmetsä tai muu luonnonmukaisesti hoidettu luontoalue?

”Tutkimuksessa todella havaittiin, että laajemmat metsäalueet antavat vahvimmin elvyttävän kokemuksen. Mutta myös kaupunkipuistot ovat elvyttäviä, pienikin puisto kaupunkialueen sisällä voi riittää”, toteaa Kalevi Korpela, joka on mm. puhunut kaupunkiympäristöön sijoitettavien pienten taskupuistojen ja viherseinien puolesta ja tuonut yleiseen tietoisuuteen tutkimustuloksia viheralueprosentista, jonka on havaittu olevan yhteydessä koettuun hyvinvointiin, sairastavuuteen ja jopa kuolleisuuteen.

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Mikä aisti jyllää – elvyttääkö myös virtuaalinen luontokokemus?

Nykymaailmassa luontokokemus ei välttämättä aina odota oven takana. Mikä on minimimääräinen luontokokemus, jotta sen vaikutus olisi elvyttävä – riittääkö ikkunanäkymä? Entä voiko elvyttävän luontokokemuksen tuottaa virtuaalisesti? ”Erässä tutkimuksessa verrattiin aitoa luontokokemusta ja virtuaalista luontokokemusta. Tulos paljasti, että elpymistä tapahtuu myös virtuaaliympäristössä, mutta matalammalla tasolla kuin aidossa luonnonympäristössä,” Korpela kertoo. Myös luontonäkymä ikkunasta, samoin kuin luontoaiheiset diakuvat tai videofilmit, tuottavat elpymisen tunnetta. Elpymisen taso on vain jälleen matalampi kuin aidossa kokemuksessa.

Luontokokemuksen aistimisesta ja eri aistipiirien tärkeydestä Kalevi Korpela toteaa seuraavaa: ” Näköaisti on tärkeä, koska pelkkä visuaalinen havainto voi saada elpymistä aikaan. Toisaalta ihmiset ovat tyyppeinä erilaisia: toisille on tärkeä kuuloaisti, toisille tunto tai näkö. Vastaavasti, jos joku aistipiiri on poissa käytöstä, toisten aistien osuus vahvistuu. Kun on tutkittu näkövammaisten ihmisten luontokokemusta, on tulokseksi saatu samanlaisia elpymisen tuntoja kuin näkevillä ihmisillä. ”

Muuttuva vai muuttumaton luontosuhde?

Vuosi 2012 on YK:n julistama kansainvälinen metsien vuosi teemanaan ”Metsä ihmisille”, jolla pyritään kohentamaan ihmisten metsätietoisuutta ja ohjaamaan metsien kestävän kehityksen mukaiseen hyödyntämiseen. Onko urbaanien nykyihmisten suhde metsään ja villiin luontoon kovin erilainen kuin esi-isiemme? Tarvitseeko metsä puolestapuhujia ja pr-henkilöitä?

Kalevi Korpelan mukaan kysymys luontosuhteen muutoksesta vaatisi historiallista tarkastelua, mikä ei ole helposti toteutettavissa. ”Asiasta on monenlaisia näkemyksiä. Kulttuurillisen näkökulman mukaan muutoksia on tapahtunut, koska elinympäristö on muuttunut ja esimerkiksi maanviljely pääelinkeinona vähentynyt. Toisaalta on tutkittu, että ihmisillä on yhä evoluutiossa kehittynyt positiivinen reagointi luontoon, joka näkyy muutaman sekunnin ajan, kun vaikkapa nähdään vihreää luontoa. Mutta kun aikaa kuluu eteenpäin muutama sekunti, ehkä minuutti, opitut asiat, kuten jos vaikka on oppinut pelkäämään karhuja, kulkevat positiivisen ensireaktion yli.”

Kuva: Juha Lakaniemi

Kuva: Juha Lakaniemi

Suomalaisetko se ainoa metsäläiskansa – ei välttämättä!

Me suomalaiset ylpeilemme mielellämme metsäläisyydellämme ja sivistyksen tuoman pintasilauksen ohuudella. Tutkimustulokset, toteaa Korpela, eivät kuitenkaan yksiselitteisesti tue tätä oletusta. Esimerkiksi Senegalissa, Yhdysvalloissa ja Irlannissa tehdyissä tutkimuksissa 50 – 60 % aikuisista kertoo mielipaikakseen luonnonympäristön – luku on suunnilleen sama kuin Suomessa. ”Jos siis ajattelemme kaupunkiluontoa stressistä elvyttävänä paikkana, jossa rankan päivän jälkeen piipahdamme kävelyllä, niin kyllä tällainen luontokokemus on merkityksellinen muillekin kansoille kuin suomalaisille,” Korpela toteaa. ”Suomalaisten metsäläisyys voi näkyä pikemminkin pidempien reissujen, eräretkeilyn ja sen tapaisten vapaa-ajan viettomuotojen kohdalla.”

Teemapolut vahvistavat elpymistä

Kalevi Korpela on ollut mukana suunnittelemassa elvyttäviä luontopolkuja sekä Seitsemisen luonnonpuistoon että Ikaalisten kylpyläalueelle Pirkanmaalle. Ikaalisten voimapoluiksi kutsutut luontopolut ovat reilut neljä ja kuusi kilometriä pitkiä teemapolkuja. Polkujen idea, kertoo Kalevi Korpela, on sirotella polkujen varrelle psykologisia harjoitteita, joiden avulla vahvistetaan elpymiskokemusta. ”Aikaisemmista tutkimuksista tiedettiin, että elpymisprosessi alkaa fysiologisilla reaktioilla, esimerkiksi hengitys ja pulssi tasaantuvat. Sitten seuraavat mielialan muutokset, aletaan miettiä oman elämän asioita, etsiä mielipaikkaa ympäristöstä. Harjoitteet laitettiin tukemaan elpymisen etenemistä – niiden avulla ohjataan näkemään ja kokemaan luontoa ja ympäristöä totunnaisesta poikkeavalla tavalla. Lopulta mietitään omaa mielialaa, mielipaikkaa ja elämäntilannetta ja mahdollisesti keskustellaan niistä muiden kulkijoiden kanssa.

Kuinka polut sitten toimivat – vahvistavatko ne elpymisen tunnetta? Asiaa on selvitetty käyttäjäkyselyllä, joka tehtiin syys-lokakuussa 2010, ja joka tullaan julkaisemaan netissä Metsäntutkimuslaitoksen työraporttina. Tulosten mukaan noin 80 % vastaajista koki olotilansa kohentuneen voimapolun kävelemisen jälkeen. Vastaajista reilut kolmekymmentä prosenttia koki, että ero olotilaan ennen kävelyä oli huomattava. Elpyminen oli vahvempaa pidemmällä polulla, jolla harjoitteitakin oli enemmän.

Urbanisoitunut nykyihminen ei ole siis niin vieraantunut luonnosta kuin helposti voisi kuvitella. Päin vastoin – moni kaupunkilainen etsii aktiivisesti luontokokemusta niiden mahdollisuuksien puitteissa, joita omalla asuinalueella tai saavutettavalla etäisyydellä on. Päättäjät voivat lisätä näitä mahdollisuuksia yhdyskuntasuunnittelun avulla, pyrkimällä järjestämään kaikille ihmisille, asuinpaikasta, ikä -tai sosiaaliryhmästä riippumatta tilaisuuksia luontoympäristössä oleskeluun. Siitä hyötyvät sekä yhteiskunta että yksilö.

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kuva: Jouko Lehmuskallio

”Mene luontoon”, totesi luontofilosofi Jean-Jacques Rousseau 1700-luvun ranskalaiselle sivistyneistölle. Samaan aikaan pohjoinen, kalevalainen kansa haki, ainakin kansanrunouden perusteella, helpotusta huoliinsa etsiytymällä ”luonnon kirkkoon”, metsään.

Rousseaun mottoa ja vanhaa suomalaista stressinlievitystapaa ei ole näillä näkymin syytä muuttaa.

Lähteitä
Tulossa!

YK:n kansainvälisen metsien vuoden kunniaksi LuontoPortti julkistaa lähipäivinä uuden kilpailun lapsille ja nuorille. Seuraa verkkolehteämme ja Facebook-sivujamme.

↑ Sivun alkuun

Kommentit

Hienoa, että tämä luonnon eheyttävä vaikutus on otettu tosissaan. Kiitos tutkijoille ja asiaan perehtyneille!
Minä olen myös koulutuksissani ja kursseilla puhunut ja kirjoitellut samasta aiheesta.Liikun luonnossa päivittäin ja koen voimakkaasti sen parantavan voiman, jota luonto tarjoaa. Se on voimaa eli elämänenergiaa, mikä täyttää ihmisen hänen astuessa puhtaan luonnon piiriin.
Uupuneille ihmisille luonto tarjoaa mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen elpymiseen!
Onneksi Suomessa on vielä puhdasta luontoa jäljellä ja lähes kaikkien saatavilla!

23.08.11, Vesa Sädekoski, Apricoi oy

Kommentoi




/3000
Ohjeita
  • *lihavoitu*
  • _kursivoitu_
  • Linkitys automaattisesti: www.luontoportti.com=www.luontoportti.com
  • Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua, asiattomia viestejä ei julkaista.
  • Kaikki kentät täytettävä. Sähköpostiosoitetta ei näytetä julkisesti.
  • Ennen viestin lähettämistä paina esikatselu-painiketta, niin näet miltä viestisi tulee näyttämään.

↑ Sivun alkuun

Tilaa artikkelit
Tunnista lajeja!
Tunnista lajeja!
LuontoPortti Facebookissa
Tutustu LuontoPortin sisustusosioon

yhteistyossa
Helcom Unesco