Joka kymmenes Suomen eliölaji edelleen uhanalainen

Ympäristöministeriö julkaisi uusimman arvion
Nummikellokanerva, Erica tetralix. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Nummikellokanerva, Erica tetralix. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Ympäristöministeriö julkisti 1.12.2010 eliölajien uhanalaisuuden arvioinnin. 15 eri eliötyöryhmän ja 160 lajiasiantuntijan työn tuloksena syntynyttä Suomen lajiston uhanalaisuusarviota voidaan pitää maailman kattavimpana.

Esimerkkilajeja, jotka ovat uuden arvion mukaan uhanalaisia:

Jääleinikki, Ranunculus glacialis. Kuva: Jorma Karjalainen
Jääleinikki, Ranunculus glacialis. Kuva: Jorma Karjalainen

Jääleinikki on arktis-alpiininen kasvi, joka viihtyy tunturipaljakalla lumenviipymien tuntumassa. Ilmastonmuutos uhkaa lajin esiintymiä.

Kangasajuruoho, Thymus serpyllum. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Kangasajuruoho, Thymus serpyllum. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kangasajuruoho on kasvistomme tärkeimpiä avainlajeja. Se tarkoittaa, että jopa kymmenet hyönteiset ovat siitä riippuvaisia toukkien tai aikuisten ravintokasvina. Kangasajuruohoa uhkaa häviäminen harjujen paahderinteiltä metsien umpeutumisen vuoksi.

Kissankäpälä, Antennaria dioica. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Kissankäpälä, Antennaria dioica. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kissankäpälä on yksi voimakkaimmin taantuneita ketokasveja. Luonnonympäristöissä sitä tapaa yhä harvemmin ja tienvarsikedoilla lajia uhkaa lupiinin levittäytyminen.

Tummaverkkoperhonen, Melitaea diamina. Kuva: Per-Olof Wickman
Tummaverkkoperhonen, Melitaea diamina. Kuva: Per-Olof Wickman

Uhanalainen tummaverkkoperhonen on reheväkasvuisten niittyjen laji, joka on taantunut luonnonlaitumien vähenemisen seurauksena.

15 eliötyöryhmää arvioivat maamme lajien uhanalaisuutta vuosina 2007–2010. Mukana oli 160 maamme parasta lajistoasiantuntijaa, jotka ovat luonnonsuojeluhallinnossa, luonnontieteellisissä museoissa ja tutkimuslaitoksissa työskenteleviä tai niistä eläkkeelle jääneitä asiantuntijoita sekä pitkälle edenneitä harrastajia. Kalojen uhanalaisuusarviointi pyydettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, ja nisäkkäiden arvioinnin teki Suomen Nisäkästieteellinen Seura.

Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia, mikä on 10,5 prosenttia arvioiduista 21 400 lajista. Arvioitujen lajien määrä on kansainvälisestikin poikkeuksellisen suuri. Nyt arvioitiin yli 6 000 lajia enemmän kuin edellisellä kerralla kymmenen vuotta sitten. Edellisen arvion 1 505 lajista (10 % arvioiduista lajeista) tilanne on parantunut 186 ja huonontunut 356 lajin kohdalla. Tämä osoittaa lajiston uhanalaistumiskehityksen jatkuneen, mutta myös suojelukeinojen toimineen monilla lajeilla.

Valtaosa arvioiduista lajeista ei ole uhanalaisia. Tarkimmin seurattujen eliöryhmien kehityssuunnat kuitenkin osoittavat, että maamme lajiston uhanalaistumista ei ole saatu pysäytetyksi kansainvälisten tavoitteiden mukaisesti. Lajiston uhanalaisuutta arvioitiin Suomessa nyt neljännen kerran. Vertailukelpoinen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uusi kriteeristö oli käytössä toista kertaa.

Metsissä ja perinneympäristöissä eniten uhanalaisia

Enemmistö uhanalaisista lajeista elää metsissä (36,2 %) sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä (23,3 %). Metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 693 lajin ensisijaisena uhanalaisuuden syynä. Merkittävimpiä niistä ovat lahopuun väheneminen (27 %) ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus (26 %). Niittyjä, ketoja, rantoja, harjunrinteitä ja muita avoimia elinympäristöjä heikentävä tekijä on avoimien alueiden umpeen kasvaminen, mikä on 578 lajin ensisijainen uhanalaisuuden syy.

Metsien ja perinneympäristöjen lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut. Metsissä elävässä lajistossa myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Niistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet mm. hakkuuaukoille säästettävästä puustosta, erityisesti haavoista. Tilanne on merkittävästi heikentynyt 108 ensisijaisesti metsissä elävällä lajilla. Suurin osa niistä on jäkäliä, perhosia, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Useimmissa eliöryhmissä on tapahtunut selvästi enemmän kielteistä kuin myönteistä kehitystä.

Perinneympäristöjen lajeista kaikkiaan 70 lajin tilanne on parantunut. Pääosa niistä on yleislevinneisyydeltään eteläisiä kovakuoriaisia, perhosia ja luteita. Lämpimämpien kesien ansiosta ne ovat kyenneet laajentamaan elinaluettaan niin paljon, etteivät uhanalaisuuden tai silmälläpidon edellyttämät raja-arvot täyty. Huonompaan suuntaan tilanne on kehittynyt 83 lajilla, joista suurin osa on kovakuoriaisia ja perhosia. Putkilokasveista 16 lajin tilanne on heikentynyt eikä yhdenkään parantunut. Taantuneet lajit elävät varsinaisilla perinneympäristöillä, kuten niityillä, kedoilla ja laitumilla, jotka ovat vähentyneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana.

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajit taantuvat

Soiden, kallioiden, rantojen ja tunturipaljakoiden lajiston uhanalaistuminen on kiihtynyt. Rannoilla 14 lajin tilan katsottiin parantuneen, mutta peräti 60 lajin heikentyneen. Esimerkiksi matalakasvuisten niitty- ja luhtarantojen lajit kärsivät elinympäristöjen umpeenkasvusta. Tunturipaljakan lajistossa on todettu 28 lajin osalta kielteinen muutos ja ainoastaan yksi myönteinen. Useiden lajien esiintymien alarajojen on todettu nousseen ylemmäksi paljakalle, ja ilmaston lämpenemisen myötä yhä useampaa tunturilajia uhkaa uhanalaistuminen.

Lähde

Ympäristöministeriö 1.12.2010

Tutustu myös

Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 – raportti ladattavissa pdf-muodossa Ympäristöministeriön sivuilta

↑ Sivun alkuun

Kommentoi




/3000
Ohjeita
  • *lihavoitu*
  • _kursivoitu_
  • Linkitys automaattisesti: www.luontoportti.com=www.luontoportti.com
  • Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua, asiattomia viestejä ei julkaista.
  • Kaikki kentät täytettävä. Sähköpostiosoitetta ei näytetä julkisesti.
  • Ennen viestin lähettämistä paina esikatselu-painiketta, niin näet miltä viestisi tulee näyttämään.

↑ Sivun alkuun

Tule mukaan villiyrttikursseillemme

LuontoPortti Facebookissa

Unesco