Keräisitkö roskan päivässä?

Haastattelussa Tuula-Maria Ahonen

Eräänä kesäisenä päivänä vuonna 1996 toimittaja Tuula-Maria Ahonen oli Helsingin Hietaniemen uimarannalla pienten lastensa ja aviomiehensä kanssa. Lämpimänä päivänä tyttäret olisivat halunneet juosta paljain jaloin pehmeässä hiekassa. Äidin oli kuitenkin kiellettävä tämä, sillä hiekka oli täynnä lasinsiruja ja muita roskia. Tuula-Mariaa harmitti kovasti. Yksi hänen ihanimmista lapsuusmuistoistaan oli juuri paljain jaloin liikkuminen kesäisinä päivinä. Miksi hänen omilla lapsillaan ei ollut tähän mahdollisuutta? Miksi muiden levittämät roskat estivät yhden ihanan lapsuuden nautinnon?

Perhe ryhtyi keräämään roskia: ”Huomasimme, että siitä tulee itselle hyvä mieli. Samalla tajusimme, että ihmiset makasivat viltillä roskien keskellä, eivätkä välittäneet ympärillä olevista roskista. Nämä kokemukset jäivät syvästi mieleeni, ja esitin itselleni kysymyksen, miten ihmiset voisi saada välittämään omasta lähiympäristöstään”, Tuula-Maria kertoo.

Tuula-Maria Ahonen. Kuva: Jari Peltoranta

Tuula-Maria Ahonen. Kuva: Jari Peltoranta

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2000 perhe odotti vierasta Torniosta. ”Helsingin pitää näyttää siistiltä, kun mummo tulee kylään”, tuolloin 12-vuotias Ilona sanoi. Kodin takana ollut kallio oli täynnä roskia – lasinsirpaleita, metallia, tupakantumppeja ja muuta. Tuula-Maria alkoi siivota kalliota yhdessä lasten kanssa. Mutta tehtävä oli ylivoimainen kolmelle, ja tällöin Tuula-Marian päässä syntyi roska päivässä -ajatus. ”Jos mahdollisimman moni keräisi roskan päivässä, ei syntyisi toivottoman roskaisia paikkoja”, Tuula-Maria kertoo.

Liike laajenee

Hiekka ja kallio muodostavat Roska päivässä -liikkeen perustuselementit. Kahden konkreettisen tilanteen ja niiden synnyttämien kysymysten myötä Tuula-Maria Ahonen ryhtyi kutsumaan ihmisiä mukaan yhteiseen liikkeeseen. Hän kirjoitti aluksi keskustelupalstoille ja sanomalehtiin ja tieto Roska päivässä -liikkeestä alkoi nopeasti levitä. Ihmiset halusivat todella tehdä jotakin konkreettista ja osallistua lähiympäristön huolehtimiseen.

Kokoelma roskia Helsingin keskustasta 8.6. Kuvat: Juha Lakaniemi.

Ahonen huomasi, että roskien heittäminen luontoon ei aiheuttanut häpeää, mutta sen sijaan niiden kerääminen hävetti joitakin ihmisiä. Ahonen kertoo naisesta, joka soitti hänelle: ”Minulla on ollut salainen pahe kerätä roskia. Vain mieheni ja tyttäreni ovat tienneet tästä.” ”Nainen oli kovin ilahtunut, kun nyt saattoi tulla ulos kaapista”, Tuula-Maria hymyilee.

Roska päivässä -liike laajentui nopeasti kansainväliseksi. Kun kotisivu oli käännetty englanniksi ja julkaistu aamupäivällä, tuli iltapäivällä yllätysviesti, jossa Kanariansaarilla asuva lääkäri kertoi kääntäneensä sivut espanjaksi. Samalla tavalla vapaaehtoistoimin sivut on nyt käännetty 20 kielelle. Kaikilta maailman mantereilta on tullut viestejä Roska päivässä -liikkeen toimimisesta.

Liike on sydämen ja omantunnon liike. Sen tarkoituksena ei ole moralisoida tai sakottaa ketään, vaan kannustaa ihmisiä olematta roskaamatta ja keräämään luontoon kuulumattomia roskia. Roskaaminen on ennen muuta tapa. Erityisesti maahan heitetään syömiseen ja juomiseen liittyviä roskia sekä tupakantumppeja.

Juhlavuosi 2010

Tänä vuonna Roska päivässä -liike viettää 10-vuotisjuhliaan. Liike kehittyy jatkuvasti ja uusia ideoita kehkeytyy toiminnan myötä. Uusin idea ovat miniroskikset. Idea lähti kehittymään, kun Suomen Luonnonsuojeluliiton silloinen puheenjohtaja Heikki Simola teki päätöksen tulla mukaan ja huomasi, että tupakoidessaan hänellä on tapana heittää tupakantumpit maahan. ”Roskaliikkeen jäsenenä en enää voi toimia näin”, tuumi tuolloin Simola, ja otti käyttöönsä filmipurkin matkatuhkakupiksi.

Tuula-Maria Ahonen ajatteli idean olevan laajemmaltikin hyödyllinen. Matkatuhkakupin nimi muuttui matkan varrella miniroskikseksi, koska sitä esiteltiin koululaisille. Aiemmin materiaaleina käytettiin vanhoja filmipurkkeja, mutta nyt hyväksi havaittuja ovat diabeetikoiden koeliuskapurkit . Miniroskiksien tuunaaminen on kehkeytynyt lyhyessä ajassa askartelusta miniatyyritaiteeksi. Ahonen kertoo esimerkin tytöstä, joka oli koristellut hienosti roskiksensa. Avautuvan kannen sisäpuolelle tyttö oli kirjoittanut kiitos. Tämä kiteyttää koko Roska päivässä -liikkeen toiminnan.

Miniroskisnäyttely Helsingin kirjastoissa

Pohjois-Haagan Yhteiskoulun yläastelaisten tuunaamia miniroskiksia on esillä kesäkuussa Pitäjänmäen kirjastossa ja heinäkuussa Kontulan kirjastossa. Kuva: www.roskapaivassa.net

Keväisenä aamuna istumme Tuula-Marian kotikalliolla Helsingissä. Kalliot ovat olleet hän mielimaisemiaan lapsuudesta lähtien. Torniossa syntynyt Ahonen vietti lapsuutensa Ylitornion Nuotiorannan rajavartiostossa. Siellä kalliorannat tulivat niin tutuiksi, että Ahonen huomaa hakeutuneensa samankaltaiseen maisemaan huomaamattaan. Kalliolla pohdimme, miten ihmiset saataisiin kiinnostumaan lähiluonnostaan. Ahosen mukaan parhaat ideat syntyvät elämällä, eivät väkisin keksimällä.

Roskien keräämistä hän ehdottaa ainakin kokeilemaan. Jos homma ei tunnu juuri itselle sopivalta, voi etsiä jonkin toisen keinon toimia ympäristön puolesta. Kouluvierailuja tekevä Ahonen kertoo, kuinka murrosikäisetkin pojat ovat innostuneet roskien keräämisestä. Eräs poika oli kertonut hänelle, että ”ennen ajattelin, että mitä välii, mutta nyt kun tiedän tästä liikkeestä, lopetan roskaamisen, tuun mukaan ja kutsun kaveritkin.” Järvenpäässä pieni ekaluokkalainen poika sen sijaan kysyi jo heti, että ”saako kerätä niin paljon roskia kuin haluaa?”

Työlle tunnustusta

Tuula-Maria Ahonen on saanut tunnustusta arvokkaasta työstään. Viime itsenäisyyspäivänä hän oli mukana presidentin linnan itsenäisyyspäivän juhlassa. Kun hän esittäytyi presidentti Tarja Haloselle, presidentti vastasi: ”Täällä pyritään samaan”. Ruotsalaiset ovat kutsuneet Ruotsin kuninkaan mukaan liikkeeseen. Kaikki ihmiset kuninkaasta ja presidentistä tavalliseen tallaajaan voivat vaikuttaa yksinkertaisella tavalla: viemällä edes yhden roskan päivässä luonnosta sopivaan kierrätysastiaan tai roskapönttöön.

Tuula-Maria liikkeineen palkittiin tänä vuonna yhdessä LuontoPortin Eija Lehmuskallion ja Sinsibere-projektin Tuuli Kaskisen ja Johanna Togolan kanssa Yves Rocher Säätiön Maan Naiset -palkinnolla. Palkinto on jaettu vuodesta 2002 alkaen tunnustukseksi naisten työstä luonnon ja sosiaalisen ympäristön hyväksi. Tänä vuonna palkinto jaettiin Suomessa ensimmäistä kertaa.

”Amerikkalainen pariskunta kerää roskia ennen kaikkea silloin, kun muut ihmiset näkevät. Tunnemme itsemme lintuemoiksi, jotka opettavat ihmisille ympäristön kunnioittamista”, kertoo Tuula-Maria Ahonen lopuksi. Keräisitkö sinä roskan päivässä, kiitoksena kauniille luonnolle?

Linkkejä

↑ Sivun alkuun

Kommentit

Kiitoksia hyvästä toimittajan ja graafikon työstä! Hienoa, että on mahdollisuus kommentoida juttuja, tämä voisi herättää mielenkiintoista keskusteluakin, toivon mukaan!

9.06.10, Tuula-Maria

Mielelläni keräisin roskia, mutta roskiksia on niin harvassa… en aina viitsisi laittaa käsilaukkuun ja kantaa kotiin.

27.07.10, Sini

Kommentoi




/3000
Ohjeita
  • *lihavoitu*
  • _kursivoitu_
  • Linkitys automaattisesti: www.luontoportti.com=www.luontoportti.com
  • Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua, asiattomia viestejä ei julkaista.
  • Kaikki kentät täytettävä. Sähköpostiosoitetta ei näytetä julkisesti.
  • Ennen viestin lähettämistä paina esikatselu-painiketta, niin näet miltä viestisi tulee näyttämään.

↑ Sivun alkuun

Tilaa artikkelit
Tunnista lajeja!
Tunnista lajeja!
LuontoPortti Facebookissa
Yhteistyössä
Unesco