Kun hyönteistutkija, Eläinmuseon hyönteisosaston museomestari Juho Paukkunen Helsingin yliopistosta lähtee maastoon, hän pakkaa yleensä mukaansa haavin ja suuntaa sinne, minkä muut kiertävät kaukaa. Hänen oma tutkimuskohteensa on myrkkypistiäiset, joita muut ihmiset pääsääntöisesti hätistelevät kaikin keinoin kauemmaksi. Tämä johtuu Paukkusen mukaan yleensä tiedonpuutteesta. Hyönteiset ovat maailman suurilukuisin eliöryhmä, joista tällä hetkellä tunnetaan vain pieni osa. Tänäkin päivänä Suomessa lentelee monia tieteelle tuntemattomia lajeja. Hyönteisistä monet ovat äärettömän tärkeitä esimerkiksi ravintokasvien pölyttämisessä. Ala tarvitsisi siten paljon uusia innostuneita tutkijoita ja harrastajia. Tietämys hyönteisistä ja niiden hyödyistä on Paukkusen mukaan kuitenkin melko suppeaa.
Juho Paukkunen
Tutkija Paukkunen on huolissaan nuorten hyönteisharrastajien vähyydestä. Tällä hetkellä nuorille on valitettavan vähän harrastusmahdollisuuksia, eikä niitä yleensä opeteta kouluissa juuri pintahipaisua enemmän. ”Koulujen osuus hyönteisten arvostuksessa on suuri”, toteaa Juho Paukkunen. Hyönteisiä on aiemmin ollut mahdollista kerätä kouluissa ja tämä on Paukkusen mukaan näkynyt eliöryhmän arvostuksessa ja harrastajien määrässä. Hyönteisten opettelussa keskeisenä työmuotona on liikkua haavin kanssa luonnossa ja kerätä omaa kokoelmaa muun muassa päiväperhosista. Etiikkakysymysten kanssa painiskeleville hän selittää, että hyönteisten suuren yksilölukumäärän ja nopean lisääntymisen vuoksi pienimuotoinen kerääminen ei uhkaa hyönteisten esiintymistä. Hyönteisiä ei myöskään aina ole pakko päästää päiviltä vaan niitä voi tutkia monella muullakin tavalla. Käytännönläheinen maastossa tapahtuva opetus on Paukkusen mielestä paras vaihtoehto hyönteisten tutkimiseen ja innostuksen herättämiseen. Haavit ja koulumikroskoopit ovat riittäviä välineitä hyönteisten tutkimiseen.
Hyönteisten harrastaminen ja tutkiminen on monelta kantilta katsottuna tärkeää. Ensinnäkin tulemme jatkossakin tarvitsemaan pölyttäjiä, jos haluamme saada luonnosta elintarvikkeita. Jos pölyttäjien elinympäristöt vähenevät, vähenevät myös nämä pienet palvelijamme. Hyönteisten avulla voitaisiin seurata muun muassa ilmastonmuutosta. Tällä hetkellä ei kuitenkaan Suomessa ole jatkuvaa seurantaa muista hyönteisistä kuin perhosista, joten on hankala seurata miten tilanteet muuttuvat. Tämä johtuu Paukkusen mukaan ainakin siitä, että hyönteistutkijoita ei ole ollut tarpeeksi tekemään tällaista seurantatyötä.
Toiseksi hyönteisten harrastaminen on Paukkusen mukaan jo sen takia tärkeää, että siten voi kehittyä hyvä ja kunnioittava suhde luontoon. Vaikka hyönteisharrastajien seuroja on olemassa, ne eivät välttämättä palvele aloittelevaa nuorta harrastajaa vaan ovat enemmän jo pidemmälle ehtineiden harrastajien ja tutkijoiden foorumeita. Lisäksi tällä hetkellä ei ole saatavilla kovin paljoa suomenkielisiä kattavia määritysoppaita, mikä osaltaan vähentää innostusta hyönteisten harrastamiseen. Tutkimustuloksia pitäisi osata popularisoida ja tehdä yleistajuisia kirjoja. LuontoPortti-sivut voisivat Juho Paukkusen mielestä olla hyönteisharrastajille ja –tutkijoille erittäin hyvä foorumi, sillä ne ovat helppokäyttöiset ja selkeät. Hyönteiset tarvitsevat uusia harrastajia ja tutkijoita ja tämä on yksi hyvä keino herättää kiinnostusta maailman suurinta eliöryhmää kohtaan.
