Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Lajeina 6 ja 7 esitellään sinililjoja.
Idänsinililja, Scilla siberica
Idänsinililja kuuluu isokevättähden tavoin parsakasvien heimoon. Kasvin tieteellinen lajiepiteetti viittaa sen olevan kotoisin Siperian suunnalta, mutta se alkuperäinen koti on Länsi-Aasian metsissä.
Idänsinililja kuuluu meillä kevään ensimmäisiin kukkijoihin ja maamme sinililjoista se on yleisin. Kirkkaan sinisenä, joskus valkokukkaisena kasvi värjää laajoja alueita puistoja ja asutuksen lähimaastoja. Idänsinililjaa alettiin viljellä meillä 1800-luvulla. Sitä tuotiin kartanoiden ja vanhojen huviloiden puutarhoihin, joiden pihapiireissä ja lähimaastoissa se edelleen saattaa kasvaa elinvoimaisena. Sittemmin kaunis ja kestävä kasvi on löytänyt tiensä myös pientalojen ja kesämökkien pihoille. Ei siis mikään ihme, että idänsinililja on karannut myös luonnonvaraisille kasvupaikoille.
Idänsinililja on kaunis, mutta myrkyllinen kasvi. Siitä on valmistettu mm. rotanmyrkkyä. Mutta monien muiden myrkyllisten kasvien lailla sinililjan alkaloideilla on kääntöpuolensa, oikein annosteltuna niitä on käytetty sydänlääkkeinä. Kreikkalaisessa mytologiassa sinililjan tieteellinen Scilla -sukunimi viittaa Skylla-nimiseen kauniiseen jumalattareen, joka noiduttiin kauheaksi merihirviöksi. Tämän vuoksi taikauskoiset kansalaiset pitivät kaunista kasvia pitkään noitien ja pahojen henkien kukkana, jonka päälle ei uskaltanut edes astua. Nykyisin sitä voi ihailla kevään sanansaattajana laajoina, hohtavan sinisinä mattoina, jota kukaan ei halua tallata. Idänsinililja kukkii yleensä huhti-toukokuussa.
Persiansinilija, Scilla mischtschenkoana
Kuva: Jouko Lehmuskallio
Persiansinililja voi kukkia jo maaliskuussa. Idänsinililjasta se erottuu kukkien vaaleamman sinisen värin ja kasvin koon perusteella. Juuri kukintansa aloittanut kasvi on vain noin 5 cm korkuinen, mutta kukinnan kehittyessä täyteen mittaansa se kasvaa noin 15–20 cm:n mittaiseksi. Sinililjalajeja, lajikkeita ja risteymiä puistoistamme voi löytyä monia, mutta nämä kaksi lajia ovat yleisemmät.
Lisätietoa sinililjoista lajisivustomme puolelta.
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio
