Hyvää itsenäisyyspäivää! Tässä sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Viimeisenä esitellään sadas laji, Suomen kansallislintu, upea laulujoutsen.
Tämä julkaisu on ajoitettu Suomen 100-vuotispäivään, sillä upea, valkoinen kansallislintumme symboloi mitä parhaiten suomalaista luontoa. Uljaalla, lähes äänettömästi lentävällä linnulla on historiassamme ollut merkittävä osuus mm. maalaustaiteessa, musiikissa ja kirjallisuudessa. Eino Leino kirjoitti jo vuonna 1898 runon ”Tuonelan joutsen”. Akseli Gallen–Kallelan Kalevala-aiheeseen pohjautuvassa kohtauksessa Lemminkäisen äiti elvyttää kuolevaa Lemminkäistä, joka oli uhannut taustalla näkyvää laulujoutsenta. Jean Sibelius sävelsi Kalevalaan perustuvan Lemminkäinen-sarjan, jonka osana oli Tuonelan joutsen.
Laulujoutsen, Cygnus cygnus
Kansallislintumme oli lähes sukupuuton partaalla 1950-luvulla. Eläinlääkäri ja kirjailija Yrjö Kokon valistustyön ja sen myötä linnun rauhoittamisen ansiosta laji on runsastunut. Laulujoutsen talvehtii leutoina talvina. Esimerkiksi 2015 meillä havaittiin 1300 talvehtivaa yksilöä. Lintu muuttaa myöhään syksyllä, jopa marraskuun puolella Tanskan salmiin ja Pohjanmeren ympäristöön. Laulujoutsenen erottaa parhaiten kyhmyjoutsenesta nokan värityksestä ja esiintymispaikoista.
Laulujoutsen palaa kevättalvella varhain, jo helmi-maaliskuussa, ja on yksi varhaisimmista muuttajista. Kyseessä on pariuskollinen lintu ja molemmat puolisot hoitavat poikuetta.
Laulujoutsenen valkoinen väri on tarkoittanut symboliikassa valoa ja puhtautta. Sitä on pidetty jopa pyhänä lintuna.
Ote Eino Leinon runosta
Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.
Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!
Kolme viimeistä säkeistöä ’Lapin kesä’ -runosta, joka julkaistiin 1902 Eino Leinon runoteoksessa ’Kangastuksia’.
Linkki
Lue lisää laulujoutsenesta LuontoPortissa
100 sinistä ja valkoista lajia – tutustu sarjan lajeihin
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio, Jari Peltomäki, Reima Kekäläinen
