Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Tällä kertaa vuorossa ovat siniset komistukset, sikuri, pohjansinivalvatti, siperiansinivalvatti ja isosinivalvatti (lajit 76–79). Nämä näyttävät kasvit ovat melko harvinaisia ja kiinnittävät huomiota sinikukkaisina, vaikka mykerökukkaiset yleensä mielletään keltakukkaisiksi.
Sikuri, Cichorium intybus
Sikuri, kuva: Jouko Lehmuskallio
Meillä Suomessa varmimmin joutomailla ja tienpientareilla tavattava sikuri herättää huomiota loppukesästä ja alkusyksystä kauniin sinisten kukkiensa ansiosta. Sinikukkaiset mykerökasvit ovat meillä melko harvinaisia; toki niitä on muitakin kuten eri asterilajit ja tietysti ruiskaunokki. Sikuri on meillä tulokaslaji. Se on tunnettu jo antiikin ajoista lääkekasvina. Myöhemmin sitä on käytetty salaattina ja sen juurta mm. kahvin korvikkeena.
Pohjansinivalvatti, Cicerbita alpina
Sikuria kookkaampaa pohjansinivalvattia voi tavata erityisesti Lapissa huomiota herättävän laajoina kasvustoina. Se kasvaa paikoitellen jopa puurajan yläpuolella, vaikka tyypillisimmät kasvupaikat ovatkin tunturikoivikoissa. Pohjansinivalvatti leviää Lapissa tuulensuojaisiin kasvupaikkoihin puronotkelmiin ja kuruihin. Laji kertoo metsämaan hyvästä laadusta. Sinivalvatilla on ollut monia hauskoja nimiä. Sitä on kutsuttu mm pöppöheinäksi ja pöpönputkeksi. Pohjansinivalvattia tiedetään ihmisten syöneen Lapissa joko raakana tai poronmaidossa keitettynä. Pohjansinivalvattia on käytetty myös salaattina ja lääkekasvina.
Siperiansinivalvatti, Lactuca sibirica
Siperiansinivalvatti on vaatimattoman kokoinen verrattuna pohjansinivalvattiin. Mutta
sinikukkaisena sekin erottuu muusta kasvillisuudestamme. Siperiansinivalvattia on käytetty mm.
rohdoksena.
Isosinivalvatti, Cicerbita macrophylla
Isosinivalvatti on kotoisin Uralilta ja Kaukasukselta. Se on puutarhojen, puistojen ja kartanonpuistojen rohdos- ja koristekasvina tunnettu laji ja on sopeutunut luontoomme paikoin niin hyvin, että sitä voi tavata laajoina, tiheinä kasvustoina.
Isosinivalvattia ei pidetä luonnollemme uhkaavana vieraslajina, toisin kuin monia muita muualta tulleita lajeja. Useimmat vieraat lajit yhdenmukaistavat eliöyhteisöjämme ja pahimmillaan uhkaavat luontomme monimuotoisuutta. Vieraslajeja pidetään luontomme pahimpana uhkana, vaikka meillä Suomessa tilanne ei ole niin paha kuin muualla maailmassa. Suhteellisen ankara ilmastomme ja paikoin karu maaperämme eivät sovi monille vieraslajeille. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, kun istutamme pihoihimme vaikka koristeeksi muualta maailmalta kotoisin olevia lajeja. Erityisesti tulee huolehtia siitä, etteivät ne pääse aidan taakse eli karkaamaan luontoomme.
Lisätietoa ja kuvia LuontoPortin sivuilla
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio
