Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Nyt ovat vuorossa lajit 70 ja 71, pohjoisessa Suomessa kasvava kellosinilatva ja eteläisempi lehtosinilatva.
Kellosinilatva, Polemonium acutiflorum
Kellosinilatva on tullut pohjoiseen Suomeen jo jääkauden päätyttyä. Varmuudella ei voida sanoa, mistä kasvi on meille tullut, mutta sen arvellaan tulleen Norjan jäättömänä pysyneiltä rannikoilta tai sitten etelästä vetäytyvien jäämassojen jälkeen. Näyttävä kellosinilatva herättää huomiota kukkiessaan Lapin kosteilla suoniityillä ja rantatöyräiden hietikoilla. Se on aikoinaan levinnyt asutuksen piiriin luonnon niityiltä kotieläimille niitetyn heinän mukana monien muiden niittykasvien tapaan. Tyypilliset nykyiset kasvupaikat ovat napapiirin pohjoispuolella olevia, luonnontilaan palaavia niittyjä. Kellosinilatvan kukka muistuttaa jonkin verran kissankellon kukkaa, mistä syystä se onkin saanut nimeensä kello-liitteen.
Lehtosinilatva, Polemonium caeruleum
Lehtosinilatva on tuttu puutarhakasvi koko maassa. Luonnonvaraisena se on melko harvinainen, joskin sitä löytyy lehtomaisista kasvupaikoista erityisesti Etelä-Suomesta, varmimmin kuitenkin puutarhakarkulaisena lähiluonnosta. Kasvi on upea ja verrattuna kellosinilatvaan se on runsaskukkaisempi. Lehtosinilatvan alkuperää on tutkittu pitkään. Se lienee tullut meille jo ennen puutarhanhoitajia, sillä jääkauden jälkeisten lämpökausien kerrostumista on löytynyt sinilatvan siitepölyä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin varmaa, sillä kellosinilatvan ja lehtosinilatvan siitepölyä ei voi varmuudella erottaa toisistaan. Kasvin alkuperä jää siis vieläkin avoimeksi ja tutkittavaksi.
Tässä yhteydessä on pakko myöntää, että nämä molemmat sinilatvat sopisivat myös Ruotsin vastaavaan lajitteluun (eli ’Sinistä ja keltaista Ruotsin luonnossa’) lajien sinisten terälehtien ja kirkkaankeltaisten heteiden ponsien ansiosta. Lehtosinilatva onkin ruotsiksi blågull eli sinikeltainen. Onneksi siitä on myös valkoterälehtisiä kukkaversioita, jotka antavat suomalaisille yliotteen ’Sinistä ja valkoista’ perustelussa.
Lajit LuontoPortin sivuilla
Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio
