Sinistä ja valkoista Suomen luonnossa – osa 5

Hämeenkylmänkukka ja kangasvuokko
Hämeenkylmänkukka. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Hämeenkylmänkukka. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Sarjassa esitellään 100-vuotiaan itsenäisen Suomen luonnossa esiintyviä sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia lajeja, laji kutakin itsenäisyyden vuotta kohti. Lajeina 8–10 esitellään kolme näyttävää kasvia. Ne ovat erittäin harvinaisia ja sen vuoksi suojeltuja lajeja.

Hämeenkylmänkukka, Pulsatilla patens

Hämeenkylmänkukka on kookas ja suurikukkainen kasvi, joka kukkii varhain keväällä. Kasvi yllättää monet sen nähneet, sillä kuivilla mäntykankailla ja harjurinteillä ei muuta kevään merkkiä vielä juurikaan näy, kun nämä siniset tai sinivioletin sävyiset komistukset loistavat upeana karussa maisemassa. Hämeenkylmänkukka on levinnyt meille mannerjään väistyttyä. Jääkauden jälkeistä aikaa seurannut mantereinen ilmastovaihe on ilmeisesti ollut hyvin suosiollinen tälle kasville. Hämeenkylmänkukka on säilynyt Suomessa vain hyvin suppealla alueella Hämeenlinnan ympäristön kuivilla, paisteisilla harjunrinteillä. Kasvi pääsi lähes katoamaan kokonaan, sillä 1900- luvun alkupuolella kylmänkukan kukkia myytiin yleisesti Hämeenlinnan kaupungissa. Ihmiset ovat siirtäneet tätä komeaa kasvia puutarhoihinsa aina siihen saakka, kunnes luonnonsuojelulaki vuonna 1952 lopetti kasvin keräämisen ja siirtämisen. Hämeenkylmänkukalla on Suomessa jäljellä esiintymiä enää noin 150 paikalla ja niitä pyritään suojelemaan tarkasti.

Hämeenkylmänkukan kauniit kukat ovat luontomme luonnonvaraisista kukkakasveista suurimpia, halkaisijaltaan jopa 7-8 cm. Kasvin korkeus kukkivana voi olla jopa 30 cm. Upeat kukat vetävät puoleensa monia hyönteisiä. Perhoset, mesipistiäiset ja monet kovakuoriaislajit löytävät tiensä näille apajille. Kukkimisen jälkeen kasviin kehittyvät hauskat pörröiset hedelmystöt. Laji saa lehdet vasta kukinnan jälkeen. Yhdestä vanhan yksilön juurakosta voi kasvaa jopa toistasataa lehteä. Hämeenkylmänkukka on Kanta-Hämeen maakuntakasvi.

Kangasvuokko, Pulsatilla vernalis

Kangasvuokko. Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Kangasvuokon kukka kuuluu hämeenkylmänkukan lailla kasvistomme suurimpiin. Kasvin terälehdet ovat sisäpuolelta hohtavan valkoiset. Ulkopuolelta kukka voi olla kellertävä, sinertävä tai punertava. Kukalla voi olla leveyttä lähes kymmenen senttiä. Kangasvuokon kukka on auki aurinkoisena ja lämpimänä päivänä vain lyhyen aikaa aamupäivällä. Samoin kuin hämeenkylmänkukalla, kangasvuokon näyttäviin pähkylöihin kasvaa pitkä, sulkamainen lenninhaiven, jonka avulla siemen voi lentää hyvinkin pitkälle. Meille kangasvuokko on luultavasti levinnyt heti jääkauden jälkeen etelästä hiekkaisten harjujen myötä. Nykyisin kangasvuokon kasvupaikat painottuvat Kaakkois-Suomen harjukankaille. Kangasvuokko oli ensimmäinen luonnonsuojelulakimme turvaama kasvi. Keruu myyntiä varten kiellettiin 1926, ja 1952 laji rauhoitettiin kokonaan. Maan rakentaminen uhkaa kuitenkin tämänkin päivän kangasvuokkoa. Kangasvuokko on Etelä-Karjalan maakuntakukka.

Kylmänkukkaristeymä, Pulsatilla patens x vernalis

Kuva: Jouko Lehmuskallio

Erittäin harvinaisten kangasvuokon ja hämeenkylmänkukan yhteiset kasvupaikat ovat Hämeenlinnan tienoilla. Lajit saattavat risteytyä yhteisillä alueilla ja risteymien ulkonäkö voi vaihdella melkoisesti. Useimmiten niiden kukka on avoin kuten kangasvuokolla ja tyvellä on lehtiä jo kukkimisaikaan hämeenkylmänkukalla ei ole lehtiä kasvin kukkiessa. Risteymien aluslehdistä osa on talvehtivia aivan kuin kangasvuokonkin.

Lajit LuontoPortin sivuilla

Hämeenkylmänkukka
Kangasvuokko

Teksti: Eija Lehmuskallio
Kuvat: Jouko Lehmuskallio

↑ Sivun alkuun