Amiraaliperhonen
Vanessa atalanta
Melko kookas amiraaliperhonen eli amiraali on helppo tunnistaa. Amiraaliperhosen siipien kärkiväli on 53-65 mm. Perusväriltään se on musta. Paras tuntomerkki on etusiiven yläpuolen poikki kulkeva, takasiivelle jatkuva, lähes täyden ympyrän muodostava punainen raita. Etusiipien tummissa kärjissä on valkoisia laikkuja. Siipien alapinta on väritykseltään siniruskea. Myös alapuolella on punainen raita.
Amiraaliperhonen kuuluu ns. vaeltajaperhosiin, eli se vaeltaa pitkien matkojen päähän synnyinalueeltaan. Suomeen amiraaliperhoset saapuvat alkukesällä etelästä. Amiraaliperhosten määrä meillä vaihtelee vuosittain suuresti. Joinakin vuosina lajia ei havaita juuri lainkaan. Ensimmäiset amiraaliperhoset voi havaita vapun tienoilla Etelä-Suomessa. Ne vaeltavat tavallisesti Oulun korkeudelle asti, hyvinä vuosina jopa pohjoiseen Lappiin.
Amiraaliperhoset kehittävät kesän aikana usein kotimaisen sukupolven, mutta laji ei pysty talvehtimaan meillä. Amiraaliperhosen toukan voi nähdä kesä–heinäkuussa. Sen ravintokasvi on nokkonen. Perhoseksi kotimainen sukupolvi kehittyy heinäkuun lopulla, ja säistä riippuu, kuinka pitkälle syksyyn perhoset viihtyvät Suomessa. Alkusyksyllä amiraaliperhosia voi nähdä esimerkiksi juomassa maahan pudonneiden omenoiden nestettä.
Amiraaliperhosen elinkaari Suomessa
Amiraaliperhosen toukka nokkosella
Amiraaliperhonen kuuluu täpläperhosten heimoon (Nymphalidae) ja aitotäpläperhosten eli nokkosperhosten alaheimoon (Nymphalinae). Täpläperhoset on maailmanlaajuisesti suurin perhosheimo. Siihen kuuluu noin 6000 lajia, joista Suomessa esiintyy noin 60. Amiraaliperhosen lähin sukulainen on ohdakeperhonen (Cynthia cardui). Ensi vilkaisulla perhoset saattavat näyttää melko erilaisilta, mutta tarkemmin katsottuna esimerkiksi niiden siipien kärjet ovat lähes identtiset.
Lähteet
- LuontoPortti: Amiraaliperhonen
- Seppo Parkkinen 1994. Ohdakeperhonen sukulaisineen. Kotimaan luonto-opas. WSOY
- Kuvat: Per-Olof Wickman
