Tyrni, Hippophae rhamnoides. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Tyrni
Hippophae rhamnoides
Tyrni kasvaa meillä luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikoilla ja Ahvenanmaalla. Se kuuluu pioneerikasveihin, joka viihtyy aivan merenrantojen tuntumassa hietikoilla ja kivikoissa. Maan kohotessa tyrni valtaa uusia ja valoisia kasvupaikkoja. Tyrni elää ja voi hyvin vaatimattomissakin kasvupaikoissa, sillä sen juuriston nystyröissä elävä bakteeri kykenee sitomaan ilmakehän typpeä.
Runsaimmilla kasvupaikoillaan tyrnipensaikko on tiheä ja läpitunkematon pöheikkö. Se leviää tehokkaasti juurivesojensa avulla. Varsinkin saaristossa lampaat aiemmin rajoittivat tyrnin leviämistä tehokkaasti. Kun vapaa laiduntaminen on vähentynyt, tyrni on vallannut rantaniittyjä itselleen.
Tyrni on nykyisin suosittu viljelykasvi, ja valtaosa myynnissä olevista marjatuotteista tuleekin viljelylajikkeista. Tyrniä on helppo viljellä. Tyrni on kaksikotinen ja varmistaakseen sadon tulee viljelijän hankkia sekä hede- että emitaimia.
Kuva: Jouko Lehmuskallio
Tyrnimarja on erittäin vitamiinipitoinen. Uusien viljelylajikkeiden vitamiinipitoisuudet saattavat olla jopa korkeampia kuin luonnossa kasvavien marjojen. Marjoissa on runsaasti A, C ja E-vitamiinia. Tyrni sisältää runsaasti omenahappoa, josta johtuu marjojen hapan maku. Marjat ovat myös energiapitoisempia kuin muut luonnonmarjamme. Tyrniöljyn on tutkimuksissa todettu sisältävän runsaasti flavonoideja, antioksidantteja ja vitamiineja. Se onkin yksi arvokkaimmista marjoistamme. Tyrnistä saatavasta öljystä valmistetaan erilaisia lääkeaineita ja sitä käytetään menestyksekkäästi myös kosmetiikkateollisuudessa. Tutkimuksen mukaan tyrniöljy vaikuttaa ihon hyvinvointiin ja terveyteen. Tyrnillä on perusteltuja edellytyksiä funktionaaliseksi terveysvaikutteiseksi elintarvikkeeksi.
Marjojen poiminta-aika alkaa myöhään syksyllä. Monien mielestä marja on parhaimmillaan vasta ensipakkasten jälkeen. Vaikeasti kerättävät marjat on helpompi kerätä täysin kypsinä. Keräämistä voi helpottaa esimerkiksi laittamalla kankaan pensaan alle ja ravistamalla kypsät marjat alas kankaalle. Marjat kannattaa keräämisen hankaluudesta huolimatta poimia käsin tai edellä mainitulla tavalla ravistamalla. Marjojen siemenissä ja kuorissa on myös arvokkaita ainesosia. Puristimen avulla poimittaessa marjojen siemenet ja kuori jäävät keräämättä, ja osa tärkeistä aineista jää hyödyntämättä. Kun mehu marjoista on puristettu, kuoriaines ja siemenet kuivataan ja jauhetaan jauhoksi. Jauhetta voi laittaa esimerkiksi aamupuuron tai viilin päälle, sämpylöihin, leivonnaisiin, jälkiruokiin.
Tieteellisen nimensä tyrni on saanut kreikan sanoista hippos- mikä tarkoittaa hevosta, ja phae- mikä tarkoittaa loistavaa. Tyrninlehtiä syöneiden hevosten harja ja karva näyttävät saavan kauniin kiillon. Tyrninlehdet sopivat hyvin käytettäväksi teenä. Lehdet kerätään niiden puhjettua ja kuivataan.
Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi.
Eija Lehmuskallio
Katso myös
- LuontoPortin verkkokursseilla opitaan hyödyntämään luonnonkasveja. Yksi kursseista keskittyy tyrniin ja muihin pensaisiin.
- Tämän verkkolehden artikkeli: Kasvit lääketehtaina
Lähdekirjallisuus
- Inger Ingmanson, Pelle Holmberg: Marjakirja – monipuolista tietoa Pohjolan marjoista; Karisto 2004
- Simo Moisio, Riitta Törrönen: Luonnonmarjat; Edita Prima Oy 2008
- B.E.Nicholson, A.R.Clapham: The Oxford Book of Trees
- – -
Muokattu 15.9.2020: Lisätty tieto verkkokursseista, poistettu toimimaton ulkoinen linkki
Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.
