Isokarpalo. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Karpalo
Meillä kasvaa kaksi karpalolajia; Vaccinium oxycoccos, isokarpalo ja Vaccinium microcarpum, pikkukarpalo. Lajit usein sekoittuvat niitä kerättäessä. Sekoittumisesta ole minkäänlaista haittaa, sillä molemmat ovat käytön kannalta lähes samanarvoisia. Pikkukarpalon erottaa isokarpalosta pienemmän kokonsa ansiosta. Se on vain noin puolet isokarpalon koosta. Karpaloiden kukka-aiheet muodostuvat kukintaa edeltävänä kesänä. Kimalaiset toimivat tehokkaasti pölyttäjinä, silti vain osaan tulee marja.
Pikkukarpalo on harvinaisempi etelässä, mutta yleistyy pohjoisessa. Aivan pohjoisessa Suomessa isokarpalo puuttuu kokonaan. Isokarpalo kasvaa märillä rahkasammaleisilla soilla. Pikkukarpalo kasvaa mieluiten kuivemmilla kasvupaikoilla, joten sen kerääminen on helpompaa.
Karpaloita on käytetty talouksissa hyvin kauan. Hautalöytöjen perusteella ainakin pronssikaudelta asti karpaloita on käytetty hyödyksi. Suomessa ja Baltian maissa karpaloita arvostetaan niiden suuren c-vitamiinipitoisuuden takia. Kypsyttyään karpalo sisältää hyvin paljon omena- ja sitruunahappoa. C-vitamiinia karpalossa on yli kaksi kertaa enemmän kuin puolukassa ja kaliumia kolminkertainen määrä puolukkaan verrattuna.
Karpalon paras poiminta-aika alkaa myöhään syksyllä. Sato kypsyy syyskuun loppupuolella ja loka-marraskuussa. Parhaimmillaan karpalo on ensipakkasten jälkeen, sillä niiden sokeripitoisuus on pakkasesta johtuen suurentunut ja happamuus vähentynyt. Myöhäisestä kypsymisajasta johtuen suuri osa karpalosadosta jää valitettavasti poimimatta. Karpaloa voi kuitenkin poimia aina lumentuloon saakka. Myös keväällä lumen sulettua karpalot ovat hyviä poimittavaksi. Pakkasen kovettama kasvualusta helpottaa marjojen poimijaa, sillä jäätynyt tai keväällä vielä routainen suo on helpompi kulkea.
Karpalo on yksi tärkeimmistä marjoistamme. Vuotuiset marjasadot voivat parhaimmillaan olla useita satoja kiloja hehtaarilta. Karpalo sisältää runsaasti pektiiniä, minkä vuoksi niistä voi valmistaa helposti hyytelöä. Marjat sopivat hyvin myös mehuksi tai hilloksi. Karpalot säilyvät hyvin vaikka parvekkeella happoisuutensa ansiosta. Karpalon tiedetään lievittävän tulehduksia ja kuumetta. Karpalosta tehdään myös kosmetiikkatuotteita.
Karpaloa voidaan säilöä pakastamalla, puolukan tapaan survomalla, keittämällä ja mehujuomana. Karpaloa voidaan lisätä moniin erilaisiin marjajuomiin antamaan pikanttia lisämakua. Alkoholiteollisuus on tunnetusti käyttänyt karpaloa viineissä ja likööreissä.
Karpalomehu on erittäin terveellistä
Helsingin yliopiston elintarvikekemian osastolla tutkittiin kesällä 2001, miten tehokkaasti metsämarjojen sisältämät antioksidantit kykenivät estämään “pahan” LDL-kolesterolin hapettumista (härskiintymistä). Mustikka, mustaherukka ja vadelma estivät 97%:sesti ja karpalo ja lakka 96%:sesti LDL-partikkelin hapettumisen. Kolesterolin tiedetään tukkivan verisuonia vain hapettuneessa muodossaan, joten sen härskiintymisen esto pitää kolesterolin vaarattomana. Karpalouute on tehokasta myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.
Vanha kansa tiesi käyttää karpaloa vilustumisen ja kuumetautien hoitoon ja tiedettiin, että karpalo ehkäisee myös keripukkia. 1860- luvulla Elias Lönnrot suositteli karpaloa kuumelääkkeeksi
Soiden kuivaaminen ja turpeennosto vie arvokkaalta karpalolta kasvupaikkoja. Karpalon kysyntä on suurta ja oma tarjontamme ei kykene vastaamaan kasvaneeseen kysyntään. Pohjois-amerikkalaista viljeltyä karpaloa tuodaan meille runsaasti. Oma luonnonkarpalomme korvaisi hyvinkin pohjois-amerikkalaisen serkkunsa, mikäli luonnonkasvupaikkoja voitaisiin lisätä. Edes nykyiset kasvupaikat kannattaisi säilyttää.
Karpaloa ja muita luonnonmarjojamme kannattaa poimia omiksi tarpeiksi mutta myös kaupan tarpeisiin. Kun puhutaan kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen oikeasta käytöstä, niin tulee mieleen kannattaako tuoda marjanpoimijoita lentokoneilla toiselta puolelta maapalloa. Voisi olla järkevää opastaa omaa väkeä marjanpoimintaan.
Eija Lehmuskallio
Katso myös
- LuontoPortin verkkokursseilla opitaan hyödyntämään myös luonnonmarjoja
- Tämän verkkolehden artikkeli: Kasvit lääketehtaina
Lähdekirjallisuus
- Inger Ingmanson, Pelle Holmberg: Marjakirja – monipuolista tietoa Pohjolan marjoista; Karisto 2004
- Simo Moisio, Riitta Törrönen: Luonnonmarjat; Edita Prima Oy 2008
- B.E.Nicholson, A.R.Clapham: The Oxford Book of Trees
Linkkejä
Sitran julkaisut (pdf):
Selvitys marjojen ja marjasivuvirtojen hyödyntämispotentiaalista Suomessa
Yhteenveto tieteellisestä näytöstä koskien mustikan, karpalon ja puolukan ravitsemus- ja terveysvaikutuksia
- – -
Muokattu 15.9.2020: Lisätty linkit verkkokursseille, korjattu vanhentuneita ulkoisia linkkejä.
Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.
