Kuva: Jouko Lehmuskallio
Keltavuokko
Anemone ranunculoides
Keltavuokko kukkii samoihin aikoihin valkovuokon kanssa, usein myös samoilla kasvupaikoilla. Keltavuokko on kuitenkin hieman myöhäisempi kukkija kuin valkovuokko. Yhdessä valkovuokon kanssa keltavuokko loistaa kirkkaankeltaisena valoisilla metsänpohjilla ja lehdoissa. Keväisessä, runsaasti vuokkoja kasvavissa metsissä tai lehdoissa liikkuessaan voi kuvitella olevansa kuin satukirjojen maisemissa. Ahvenanmaalla lehdot ovat parhaimmillaan. Lehdoiksi luokiteltavia metsäalueita Etelä-Suomessa on nykyisin noin prosentin verran kaikista metsämaa-alueista ja Pohjois-Suomessa luku on vain noin 0,2 %. Keltavuokko on levinnyt maahamme aikoinaan etupäässä lounaasta.
Keltavuokko on melko harvinainen ja vaatelias kasvupaikkansa suhteen. Se kasvaa ja menestyy hyvin kuohkeamultaisen ja mieluiten savisen alustan omaavassa humuspitoisessa maassa. Se muodostaa keväisin paikoin laajoja kirkkaankeltaisia kasvustoja parhaissa kasvupaikoissaan. Yleisemmin keltavuokkoa voi nähdä pieninä iloisina laikkuina valkovuokon seassa. Keltavuokon levinneisyysalue ulottuu aina Tampereen korkeudelle asti. Sitä voi kuitenkin löytää pohjoisemmastakin, sillä kauniina kasvina sitä on siirretty puutarhoihin, joista se on saattanut levitä vakiintua myös paikalliseen luontoon.
Keltavuokolla on ollut monta nimeä aikojen saatossa. Sitä on nimitetty esimerkiksi Nemorosus flore luteoksi, ’lehdoissa kasvavaksi keltaiseksi kukaksi’. Keltavuokolla on yleisemmin kaksi kukkaa, kun valkovuokolla kukkia on yksi. Kukkivana näitä kahta tuskin voi sekoittaa keskenään, mutta kukattomana keltavuokon voi erottaa valkovuokosta varsilehtien lyhyempien ruotien perusteella. Valkovuokko ja keltavuokko saattavat myös risteytyä keskenään. Vaaleankeltakukkainen risteymä on nimeltään ternivuokko, Anemone nemorosa × ranunculoides.
Keltavuokko on vuokkojen lailla myrkyllinen kasvi.
Eija Lehmuskallio
Lähteet
- LuontoPortti
- Bo Mosberg Pohjolan kasvit
- Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.
