Helsingin Senaatintoria koristava joulukuusi on tänäkin vuonna tuotu läheltä, tällä kertaa sopiva kuusi löytyi Tapaninkylästä. Kuva: Juha Lakaniemi
Kuusi
Picea abies
Sydäntalven pimeimmän ajankohdan ehdottomasti tunnetuin kasvi lähes kaikkialla maailmassa on kuusi. Suomessa joulukuusiperinteemme on nuori, sillä vasta 1800–luvun loppupuolelta alkaen perinne on pikkuhiljaa yleistynyt. Mutta esimerkiksi Saksassa jo 1500-luvulla on koristeltu huoneita joulun aikaan vihrein kuusenoksin. Oksat korvattiin sittemmin kuusenlatvoilla ja kokonaisilla kuusilla.
Kuusen nykyisen perinteen joulupuuna uskotaan olevan peräisin Saksasta. Ensimmäinen julkinen kuusi pystytettiin Strasbourgiin 1605, joka oli tuolloin osa Saksaa. Saksassa joulupuuna pidettiin kuitenkin saksanpihtaa, Abies alba, joka nykyisin meillä kasvaa istutettuna monissa puutarhoissa. Meilläkin tunnetun saksalaisen joululaulun ’Tannebaum’ laulussa joulupuulla tarkoitetaan saksanpihtaa. Saksalaiset ovat vieneet joulupuuperinteen Amerikkaan. Vuodesta 1861 lähtien Valkoisessa talossa, presidentin virka-asunnossa on noudatettu joulukuusiperinnettä.
Ennen joulukuusen nykyistä käyttötapaa poltettiin joulupölkkyjä. Tämä on ollut vanha kelttien ja germaanien tapa juhlistaa joulua. Tuolloin koko puu poltettiin jouluaaton ja joulupäivän aikana.
Ikivihreitä puita on pidetty ikuisen elämän symboleina monissa muinaisissa perinteissä.
Meillä kuusta on pidetty ainoana oikeana joulupuuna. Se on koristeltu alkuvuosinaan omenoilla, leivonnaisilla ja makeisilla. Kauniisiin hohtaviin papereihin pakatut hedelmät ja muut koristeet olivat yleisiä ennen nykyisiä pallokoristeita. Tähän on liittynyt vanhaa ja merkityksellistä symboliikkaa, kuusi ikivihreänä on merkinnyt elämää ja elämän jatkuvuutta, koristeeksi laitetut hedelmät ovat merkinneet joulun lahjoja ja valot ovat viitanneet Jeesuksen syntymään.
Kuva: Juha Lakaniemi
Tarina kertoo, että Martin Luther olisi keksinyt ripustaa kuuseen kynttilöitä. Palavat kynttilät joulupuussa olivat kuin tähtiä tuikkimassa synkässä pimeässä metsässä. Latvatähti on ollut meillä yleinen jo 1900-luvun alkupuolelta. Lippunauhat tulivat suosituksi suomenkielen aseman parantuessa ja erityisesti Suomen itsenäistymisen aikaan. Olkikoristeet olivat erittäin suosittuja 1900-luvun alkupuolella. Mutta jo 1920-ja 1930-luvuilla varakkaimmat hankkivat ulkomailta tuotuja lasipalloja.
Sotavuosien aikana joulukuusi koristeltiin kaikella saatavilla olevista materiaaleista. Koristeita tehtiin mm paperipalloista, karamelleista ja leivonnaisista. Huonoina ja ankarina sota-aikoina joulukuusta pidettiin turvallisuuden ja jatkuvuuden symbolina, joten perinteestä pidettiin puutteesta huolimatta kiinni. 1950-luvulta alkaen sähkökynttilät pikkuhiljaa syrjäyttivät elävät kynttilät. Nykyisin joulukuusi tai koristeltu joulupuu on yleismaailmallinen ilmiö.
Suomessa metsäkuusi jakautuu kahteen alalajiin, joista leveämpilatvuksinen nimilaji euroopankuusi (ssp. abies) vallitsee Etelä-Suomessa ja kapealatvuksinen siperiankuusi (ssp. obovata) eli ‘kynttiläkuusi’ Pohjois-Suomessa. Kuusi kasvaa monenlaisissa runsasravinteisissa metsissä. Se viihtyy mieluiten varjoisissa mustikkatyypin kangasmetsissä tai lehdoissa. Kuusi altistuu helposti myrskyille, kuivuudelle ja ilmansaasteille. Hyvää puuraaka-ainetta siitä saa köyhällä kasvupaikalla ja riittävän tiheässä kasvustossa, jolloin runkoon ilmestyy vähemmän oksia. Kuusi kasvaa jopa 40 metriä pitkäksi ja parhaimmillaan metrin paksuiseksi.
Hoida joulukuustasi oikein
Säilytä kaadettua joulukuusta mielellään ulkotiloissa. Mikäli kuusi on jäinen, se sulatetaan hitaasti viileässä tilassa ennen kuin se tuodaan sisätiloihin. Puun tyvi pidetään vedessä sulatuksen aikana. Puun tyvestä ei saa poistaa kuorta. Puun tulee mahtua ohentamattomana kuusenjalkaan. Kuusi vaatii kastelua, joten kannattaa varmistaa, että kuusenjalkaan jää riittävästi tilaa vedelle.
Tilastotietoa
Joulukuusia kaadetaan vuosittain noin miljoona kappaletta Suomessa, joista myydään noin puolet. Myytävistä kuusista noin puolet on peräisin kotimaisilta viljelmiltä. Vuonna 2007 Suomeen tuoduista kuusista 60 % oli Tanskasta ja loput Virosta.
Olisi hienoa päästä 100% kotimaisiin joulukuusiin. Täältä löytyy runsaasti tilaa joulukuusen kasvattamiselle. Esimerkiksi voimalinjojen alta löytyy oivallista tilaa joulukuusille. Näillä alueilla kun kasvustot muutenkin pidetään matalana ja raivataan vesakot niiden kasvaessa häiritseviksi. Kuusiviljelijät hoitaisivat alueet kaatamalla sopivan kokoiset kuuset myyntiin. Samat alueet ovat oivallinen paikka myös kedoille ja niityille. Hyödyntämättömiä voimalinjojen maa-alueita riittää monenlaiseen käyttötarkoitukseen.
Eija Lehmuskallio
Lähteet
- LuontoPortti: Kuusi
- Mosberg B., Pohjolan kasvit
- Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Avainlippu, perinteinen suomalainen joulu
- Schulman L. Joulunajan kasveja, Ulmus 5, 2004
- Tilastokeskus: Joulu numeroiden valossa
- Metla. Metsätilastollinen vuosikirja 2008.
Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.
