Kuva: Jouko Lehmuskallio
Lehmus
Tilia
Lehmuksen (Tilia) sukuun kuuluu noin 30 lajia. Lehmus kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla ilmastovyöhykkeellä. Euroopassa luonnonvaraiseen lehmuslajistoon kuuluu viisi lajia. Meillä yleisempiä ovat metsälehmus ja puistolehmus.
Metsä- ja puistolehmuksen (oikealla) erottaa toisistaan helposti rungon perusteella. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Yleisesti puistoissa ja katujen varsilla näkyvä muhkurainen puistolehmus on metsälehmuksen ja eurooppalaisen isolehtilehmuksen (Tilia platyhyllos) välinen risteytys. Metsälehmus on tullut Suomeen noin 8000 vuotta sitten ja se on meillä laajimmalle levinnyt jalo lehtipuu.
Isolehtilehmus, Tilia platyhyllos . Kuva: Jouko Lehmuskallio
Metsälehmus viihtyy ravinteikkailla moreenimailla. Se tarvitsee paljon valoa kasvaessaan. Metsälehmuksen kasvupaikat ovat purojen varsilla ja lämpimillä hiekkaharjuilla ja kallioiden suojissa.
Lehmukset kukkivat metsäpuistamme viimeisenä. Ne kukkivat tuoksuvin ja runsain kukin vasta heinäkuun loppupuolella. Mehiläiset pitävät lehmusten kukista erityisesti. Melko tavallista on, että siemen ei ehdi kypsyä ennen talven tuloa.
Metsälehmus. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Lehmukset voi tunnistaa talvella juuri puusta riippuvien siementen ansiosta. Toki myös muut tuntomerkit paljastavat puun lehmukseksi. Sillä on punainen ja pyöreä silmun kärki. Puisto- ja metsälehmuksen erottaa helpoimmin toisistaan puun rungon muhkuraisuudesta. Puistolehmus on hyvin muhkurainen ja metsälehmus taas melko suorarunkoinen. Kesällä ne voi erottaa lehden värin perusteella. Puistolehmuksen lehden väri on molemmin puolin vaaleahkon vihreä ja metsälehmuksen sinivihreä.
Metsälehmuksen silmuja. Kuva: Jouko Lehmuskallio
Metsälehmus voi saavuttaa jopa 800 vuoden iän. Pisimmillään se voi yltää noin 30 metrin korkeuteen. Suomen paksuin yksirunkoinen lehmus on 540 cm ympärysmitaltaan.
Metsälehmuksen puuaines on pehmeää sydänpuuta eikä se halkeile kuivattaessa. Se onkin hyvin suosittu monenlaisissa nikkarointitöissä. Siitä tehdään mm. hammastikkuja. Lehmuksen kansanomainen nimi on niinipuu, mikä kertookin mihin sitä on käytetty pitkään. Metsälehmuksesta on valmistettu sidontaan narua, köysiä ja mattoja. Metsälehmuksen kukkia ja nuoria lehtiä on käytetty teenä.
Metsälehmus on rauhoitettu Ahvenanmaalla.
Eija Lehmuskallio
Lähteet
- LuontoPortti: Metsälehmus
- Mosberg B., Pohjolan kasvit
- Hämet-Ahti L., Suominen J., Ulvinen T. & Uotila P. Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Metla
ps. Muistathan, että LuontoPortti tarjoaa työkalun myös puiden ja pensaiden tunnistamiseen: www.luontoportti.com/suomi/fi/puut/
