Kuva: Jouko Lehmuskallio
Mänty
Pinus sylvestris
Tämä talvi jää historiaan erittäin runsaslumisena. Valitsimme kasviesittelyyn sitkeän honkapuun, männyn, joka ylväänä kantaa lumitaakkaansa ryhdikkäästi. Mahdolliset talven tuhot ovat nähtävissä kevään kuluessa.
Mänty on Suomen yleisin metsäpuu. Se kasvaa lähestulkoon koko Suomessa aivan pohjoisimpia tuntureita lukuun ottamatta. Laji menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla, mutta vaatii runsaasti valoa. Se elää symbioosissa useiden eri sienilajien kanssa. Sienten rihmastot lisäävät juurien veden ja ravinteiden saantia ja siksi mänty viihtyykin hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla. Siksi se sietää hyvin kuivuutta ja märkyyttä. Laji kasvaa köyhillä ja happamillakin kasvupaikoilla. Mänty voi elää yli 400-vuotiaaksi.
Mänty kukkii kesäkuun alkupuolella. Sen hedekukinnoista lähtee runsaasti siitepölyä. Siitepöly leviää muiden mäntyjen emikukintoihin, sillä oman puun siitepöly ei emikukille kelpaa.
Kävyksi kehittyminen vie aikaa vuoden verran. Emikukkaan kehittyvät siemenet valmistuvat tuulen kuljetettavaksi reilun puolentoista vuoden kuluttua.
Kuva: Jouko Lehmuskallio
Suorarunkoiset Etelä- ja keskisen Suomen kangasmetsien männyt ovat metsätaloudelle tärkeimpiä. Etelärannikoilla kasvavat männyt ovat lyhytrunkoisia ja vääriä, kun taas Pohjois-Suomessa esiintyvällä lapinmännyllä on lyhyet, vaakasuuntaiset oksat, jotka sietävät hyvin lumituhoja. Sitkeä lapinmänty on luja ja haluttu paneelipuu, sillä sen rungossa on paljon sydänpuuta.
Raakapuun lisäksi männystä saadaan runsaasti muitakin tuotteita. Pihkasta voidaan valmistaa mm. tervaa, pikiöljyä ja tärpättiä. Havuista saatavaa mäntyöljyä käytetään mm hierontaan ja kylpyihin sekä C-vitamiinipitoisia, nuoria versoja, eli kerkkiä erilaisiin rohdoksiin ja lääkkeisiin.
Männyn pihka suojaa sen runkoa taudeilta ja tuholaisilta. Vahingoittunut tai kuoleva puu muodostaa runkoonsa runsaasti pihkaa. Ennen vanhaan tervanpolttajat kuorivat männyn rungon muutamia vuosia ennen kaatamista. Ennen kaatamista pihka kerättiin talteen. Pihkasta valmistetaan tervaa, pikiöljyä ja tärpättiä.
Männynneulaset sisältävät runsaasti C-vitamiinia. Neulasista voidaan hauduttaa teetä, jota voidaan nauttia ainoastaan silloin tällöin. Kannattaa muistaa, että pitkäaikaisessa käytössä männynneulasten sisältämät haihtuvat öljyt voivat olla haitallisia.
Männynkerkkiä kerätään alkukesällä. Niistä valmistetun teen sisältämät antiseptiset haihtuvat öljyt sopivat yskän hoitoon ja ne parantavat tulehduksia. Männynpihkaa on kansanparannuksessa käytetty märkiviin haavoihin ja ihon erilaisiin tulehduksiin. Nykyisin männynpihkavoiteen parantavat ominaisuudet tunnetaan myös lääketieteessä.
Lönnrot on sanonut Flora Fennicassa mm. seuraavaa:
”Keitevesi sekoitetuista nuorista männyn kerkistä, voikukan juurista ja kypsistä puserretuista katajan marjoista, johon lyödään sekoitettua piparuutin (piparjuuren) mehua ja jotain happoa, on terveellinen ja tehoisa juoma keripukkiin, luuvaloon ja sulku- ja pöhötautiin. Sitä juodaan muutamia laseja päivässä.”
”Kun kuori haavoitetaan puuhun asti, juoksee siitä kesällä pihkamaista nestettä, joka jähmettyy itsestänsä paksuksi terpentiiniksi. Se on ulkonaisesti puhdistava ja haavoja parantava.”
Männyn jälsi sopi Lönnrotin mukaan syötäväksi keväällä ja sillä oli matoja ja keripukkia poistava vaikutus.
”Pikiä pidetään kauvemmin aikaa laastarina kainalojen välissä kiinteätä yskää ja heikkoa rintaa vasten.”
Eija Lehmuskallio
Lähteet
- LuontoPortti
- Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat. WSOY 1976.
- Euroopan puut, Bob Press; suomentanut ja Suomen oloihin toimittanut Pentti Alanko
- Elias Lönnrot: Flora Fennica
Lisää tietoa ja kuvia lajista Suomen luontoa ja lajistoa-sivuilta.
